maanantai 24. kesäkuuta 2013

Olipa Juhannus

Tässä taas vali vali postaus :)
Olin tuntenut itseni huonovointiseksi jo kolmisen viikkoa, mutta olen sitkeää rotua, pienistä ei valiteta ja lääkäriin mennään vasta, kun on "pää kainalossa". Siispä olen vain yrittänyt kestää ja ajatellut, että se johtuu raskaasta keväästä,( kummitädin sairaalaan joutuminen  ja hänen  muuttohommat yms) .

Kaikki keväthommat, kukkienistuttelu, kodin siivous, pyykkien pesu yms.. on ollu jotenkin hirmuisen raskaan tuntuista.
Viimein sain kesäkukat hommattua  ajattelin, että saan ne Juhannukseksi istutettua, jotta on sitten mukavan näköistä, kun kotiudumme mökiltä.
Lauantaina olin nuorimman poikamme lapsenvahtina, kun heillä oli tuvan maalaustalkoot. Ihmettelin sielläkin, kun nostelin Minskua, että miksi käsivarret on näin voimattomat..

Lauantai iltana kotiuduttuamme talkoista tunsin, että kurkku on taas tulossa kipeäksi.. on jo neljäs kerta parin kuukauden sisällä. 
 Sunnuntai-aamuna olinkin sitten jo kuumeessa, kuume laski kun otin Buranan noustakseen taas vaikutuksen loputtua uudelleen. Aamulämmötkin olivat jo hurjia 38,5 -39 ja päällä oli sellanen horkka, etten meinannut sängyssä pysyä. Pää oli kipeä samoin  kurkku niin kipeä, että ei tahtonut voida nielasta ja huimasi kummallisesti.  Sama meininki jatkui päivästä toiseen. Onneksi keskiviikkona pääsin labraan ja lääkärille.
Seuraavana päivänä tuloksena nieluviljely puhdas, crp yli 90
Lääkäri kirjoitti onneksi laajakirjoisen antibiootin . Kurkun kipu rupesi pikkuhiljaa helpottamaan Perjantai-iltana, mutta ensimmäinen kuumeeton päivä on vasta tänään.

Sairastaessani katselin ikkunasta tuhjiä kukkaruukkujani ja kaunista auringonpaistetta, muistellen viimevuoden kukkapaljoutta, nyt  oli jotensakkin surkean näköistä.
Viimevuoden kukkasia
Yritin siinä kuumetokkurassa ja itkua tuhraten laitta Juhannustoivotuksia Äidille ja siskoille
kun  kovasti oli  ikävä, varsinkin isosiskoa,  kun viimeksi olemme nähneet syksyllä. Enkä ole ollenkaan varma menivätkö edes perille..
Tunsin itseni  niin väsyneeksi, surkeaksi ja hylätyksi vaikken tilanteelle mitään voinutkaan.

 

         Vaan onneksi tänää on ollut jo parempi olo.
 
Kävin saunassa, ihan pikkasen läpsyttelemässä vihtalla itseäni ja saunan päälle grillasimme makkarat.
Eipä ole pitkään aikaan sauna, tuntunut niin hyvälle ja makkara maistunut niin makoisalle... taidan jäädä sittenkin henkiin, vaikka välillä oikeesti pelotti, kun ei meinannut millään helpottaa ja kintut ei enää meinanneet kantaa.
Eipä muuta tällä erää,  kun anteeksi tämä valituspostaus ja toivottelen upeata ja kesäistä viikkoa ystävät.