tiistai 16. lokakuuta 2012

Levanevan luonnonsuojelualuella retkeilemässä

Olen päättänyt syksyn kunniaksi  lähteä retkeilemään jonnekkin päin pöpelikköä aina Maanantai vapaapäivänäni... katsotaas nyt kuinka pitkään tämä päätös pitää :) 

Eilen kävin retleilemässä ja kuvailemassa  tutulla Levanevan luonnonsuojelualueella. 
Sienien kansa oli kokoontunut piirileikkiin lintutornin allapuoleiselle hakkeella peitetylle alueelle. Hauskan näköisiä rinkiä koko alue täynnä.

Kiipesin lintutorniin kurkistamaan, en viitsinyt riisua reppua ja kameralaukkua pois, sillä ajattelin vaan piipahtaa ja jatkaa matkaani pitkoksia pitkin lähisaareen.

Maisema näytti kauniilta auringon paistaessa, mutta kyllä oli hiljaista.. ei jälkeäkään keväisestä ja vielä kesälläkin kuuluneesta kiihkeästä sorinasta, jota sadat alueella pesivät linnut pitivät. 

Siinä korviani kallistellessa alkoi kuulumaan hentoa sirkutusta, ja ajattelin, että tintti poikue sieltä tulee. No niin tulikin mutta olivat pyrstötiaisia... kaiketi muuttomatkalla olivat. Vikkelästi siirtyivät puista toiseen urpuja ja hyttysiä nyppien ja sitten yhteispäätöksellä lähtivät ylittämään laajaa suoaluetta. Kun lensivät ohitseni laskin, että niitä oli kaikkiaan kaksitoista kappaletta.
 Olin niin hyvilläni tästä kohtaamisesta ja olo oli ihan sellainen, kun olisi saanut jotain hyvää maistaa.

Katselin vielä jonkin aikaa tornissa, josko muitakin lintuja ilmaantuisi. Tilhiä meni kauempaa noin kymmenen linnu porukka, talitiaisia sirkutteli alempana ja korppi kuului kronksuttelevan metsän rajassa.

Kun ei muuta kuulunut, päätin lähteä tallustelemaan pitkosreittiä kohti Piutukuusen saarta.
Osittain pitkokset olivat välillä veden alla. Suolla oli nyt pajon vettä viimeaikaisista sateista johtuen. Mutta eipä se minua haitannut, sillä minulla oli kumpparit.  Saaressa istahdin tutulle taukopaikalleni ja keittelin risukeittimellä kaffeet ja paistoin makkaran. Istuskelin nauttien auringonpaisteesta ja sitten pakkailin tavarat takaisin reppuun. Päätin käydä katsastamassa tutun suppilovahveropaikan... ja voi hyvänen aika mikä määrä siellä oli sieniä. Osa oli kosteuden vuoksi mennyt jo huonoksikin. Olin niin täpinässä, että en muistanut edes kuvaa ottaa. 

Kello taisi olla jo lähempänä viittä kun lähdin takaisin päin tallustelemaan.


Ajelin vielä tutulle niemelle ajatuksena kurkistella millainen auringon laskusta tulisi.... ja hämmästykseni oli suuri... Niemen nokassa on ollut makkaranpaistokatos, katettu puusuoja ja vähän kauempana  WC , nyt ne olivat kadonneet kun tuhka tuuleen... nuotiopaikka ja neljä tappia oli jäljellä. 
Onkohan nekin varastettu, kuten muutama vuosi takaperin tapahtui veneidenlaskupaikalla, josta pieni grillikatos otti ja lähti yöllisten kulkijoiden mukaan.


Aurinko sammui pilviverhon taakse.


 Joku kalastaja palasi paatillaan autolleen. 
Niinpä minäkin päätin lähteä hurruuttelemaan kotia kohti.
Tällaisiin tunnelmiin tälläkertaa,
  retkeilyterveisin Kaarnikka

tiistai 9. lokakuuta 2012

Söderfjärdenissä linturetkellä

Vaasan lähelle,  Sundomin ja Sulvan alueelle sijoittuu yksi suomen erikoisimmista paikoista, jonne kerääntyy keväisin ja syksyin suuret määrät muuttolintuja. . Söderfjärden on kraaterialue, meteoriitin jättämä pyöreä laakea peltolaki.

Vapaapäivän kunniaksi päätin käydä kurkkaamassa onko enää muuttolintuja liikenteessä. Enhän tietenkään aamu-unisenä päässyt ajoissa aamulla lähtemään mutta muutama "tirpuunen" siellä silti oli. Pääosassa ovat kurjet ja joutseniakin oli joitakin.
 
.
 Kurkia tuli ja meni kokoajan lähdön tunnelma oli aistittavissa hyvin. Joutsenet olivat suhteellisen rauhallisena paikoillaan, söivät, sukivat ja nukkuivat.
Hanhiakin oli muutamia, mutta niin kaukana, että ei minun vehkeilläni niistä julkaisukelpoista valokuvaa saa.
Nämäkin kuvat ovat kovasti kropattuja ja ovat siinä rajoilla, aika epäterävää tavaraa... kun lähemmin tutkii.
Seurasin kiikarilla erästä joutsenperhettä, jossa oli vielä harmaita tämänvuoden poikasta ja yksi aikuinen lintu. 
Oli hauskan näköistä kun äitilintu.. oletan että oli äiti... joi vettä kaula suorana, niin heti perää nämä viisi matkivat samassa järjestyksessä.. sitten suittiin höyhenpuku huolellisesti ja seuraavaksi pistettiin pää siiven alle ja otettiin tirsat. Äitilinnullakin oli pää siiven alla, mutta silmät auki. Lähistöllä oli myös paljon kurkia, jotka olisivat taatusti tehneet hälytyksen jos jotain erikoista olisi paikalle ilmaantunut.

Ihmettelin myös, tietämätön kun olen, miksi kurkiparvessa oli aikuisia lintuja, joilla oli ihan punaruskeita höyheniä selässä, olivatko nämä äitilintuja, jotka muuntautuvat poikasten ollessa pieniä, mahdollisimman suon väriseksi. Tuollaisen jutun kuulin jostain luontodokumentista. 
tämänvuoden poikasethan erottuivat siitä, kun pää oli vielä ilman baskeria.
Iltamenon takia jouduin lähtemään pois ennen lintujen iltalentoa, mutta se täytyy tulla katsomaan vaikkapa keväällä.

Tällaista retkeilyä tälläkerta. Isompia kuvia laitan taas Valokuvauksia sivulle

torstai 4. lokakuuta 2012

Posion kuvia "tauluina"

Tämä kuuluisi kyllä tuonne nysväämistä ja näpertelyä sivunpuolelle, mutta laitan sen nyt ensin tähän ja ehkä myöhemmin siirrän sinne.
Päiviin valokuvauksia sivulle muutaman kuvan Riisitunturilta.

Tähän laitan nyt kuvia, joita olen hiukka käsitellyt ja laittanut raamit.

Näistä ollaan monta mieltä, mutta halusin koikeilla tällaistakin








 Mitäs mieltä olette tällaisesta kuvien esittelystä?

maanantai 1. lokakuuta 2012

Reppu on täynnä kuvia ja tunnelmia Korouomasta ja Riisitunturilta.

 Tämmöinenkin kunnia on kohdannut (jo toisen kerran) blogiani.
Repullinen kiitoksia. Ilmeisesti joku bogiani lueskeleekin, vaikka väillä epäilen että höpöttelen täällä itsekseni.  
 Mutta asiaan..
Syksyn retki meinasi monista eri syistä jäädä toteutumatta, mutta onneksi vapaat yms järjestyivät ja pääsimme kuvailemaan tutun valokuvausporukan kanssa (tai ainakin osa oli tuttuja :) ja sain ilokseni vielä Valokki siskonkin mukaani.

Autoni oli tupaten täynnä, kun sisko sillä pyyhälsi työpaikalleni minua hakemaan. Vaihdoimme kuskia ja matka alkoi. Sade pysyi loitolla Isosyötteelle asti, mutta sitten sitä tulikin oikein kunnolla. Pimeys oli tullut noin puolitoista tuntia ennemmin ja nyt oli niin mustaa... ettei mitään määrää.

Kun kiemuraista ja mäkistä tietä huristimme, tuntui välillä siltä, että tie katoaa taivaaseen asti, sillä tien viivat jatkuivat ja jatkuivat niin ylös, ettei niitä enää erottnut. Hyvin onneksi selvittiin tästäkin matkasta ja periltä Himmerkistä löytyi oikea kämppäkin. Tavarat sisälle ja taloksi.

 Seuraavaksi kuvakollaaseja kuvista joita otimme reissumme aikana Himmerkin rannasta, Naumaniemestä, Korouomasta ja Riisitunturilta.
 Himmerkin rannasta, tässä lähellä olimme majoittuneena.


Kuvat ovat Naumaniemen kotimuseosta, upea pihapiiri ja sisällä valtavasti historiaa.


Saukko-ojan kuohuja Korouomasta, Sukko-oja löytyy kun lähtee tallustelemaan Saukkovaaran parkkipaikalta kohti Piippukalliota ja Kanjonilaavuja

Kuvia Jääputouksesta ilman jäitä ja Piippukallion ensimmäiseltä näköalapaikalta Korouomasta

Kuvat Kuulean ja Aimojärvien alueelta Korouomasta

Kuvat koivukonkäältä ja Pirunkirkon kallioilta, Korouomasta

Riisintunturin rinteitä, rinnesoita ja ikkunalampi

Lisääkin akkunalampea

Riisitunturin rinteiltä

Mukava oli reissumme jälleen. Kotiinpäin lähdimme aamulla tihkusateessa, mutta kotona paistoi aurinko.
Kiitos kun tallustelit kanssamme.
 Valokuvauksia sivuilla, johon pääset tämän sivun ylälaidasta bannerikuvan alta klikkaamalla, löytyy isompia valokuvia.