Lämmin kiitos kaikille edellisen
postauksen Pinterest-ihmettelyyni vastaanneille. Olen jo toipunut
säikähdyksestä.. täytyy ottaa tuo hyvänä mainoksena ( Paitsi että Posion
sivu on kaupallinen, enkä oikein tiedä miten tuohon suhtautuisin)
Valokuvaus opettajani sanoi että ei muuta kun laita lasku :)
Mutta asiaan..
Viimeinen kesälomaviikko on mennyt todella nopsaan.
Viimeviikonloppuna vierailimme Kokemäellä vanhimman sikskon luona ja sieltä kotiuduimme maanantaina.
Viikon puolivälissä lähdimme Valokki siskon kanssa tutkimaan Kauhaneva-Pohjankankaan sekä Lauhavuoren luonnonpuistoja.
Alla luontoon fi sivuston linkit ko kansallispuistoihin.
Siskokin jaksaa hiljakseen kulkea nämä lyhyet kävelyreitit jotka autolta on kuljettavana kohteisiin.
Ajoimme Kauhaneva-Pohjankankaan Salomaan parkkipaikalle parkkiin
Siitä kävelimme Salomaan tulipaikalle. Jonka varustukseen kuuluu, tulipaikka, liiteri, kaivo, WC ja telttailupaikat.
Sieltä lähdimme tallustelemaan pitkosreittiä kohti Kauhalampea.
Ihastuimme molemmat maisemiin ja
päätimme, että tämä ei ole suinkaan viimeinen kerta kun täällä
vierailemme. Tulemme seuraavaksi teltan kanssa pitkäksi viikonlopuksi...
jos vielä sattuisi kuutamo ja sumuja..
Kauhalammen rannalla on kaksi pysähdyspaikkaa jossa on pöytä ja penkit .
Viimesimmältä levähdyspaikalta voi pulahtaa vaikka laiturilta uimaan. Lampeen johtaa hyvät rappuset.
Polku jatkuu Nummenkankaan
tulipaikalle, tulipaikan varustukseen kuuluu liiteri täynnä hyvää
puuta, havainto torni josta voi ihailla allikkosuota ja tietenkin WC.
Saimme retkellä aikaa kulumaan siihen malliin, että päätimme yöpyä Lauhansarven
mökissä. Vapaana oli Liisan tupa, jossa hulppeat saunatilat ja
makuupaikat kahdelle. Mukavasti kului loppuilta kun lämmitimme saunan ja
saunoimme nautinnollisesti.
Seuraavana päivänä siivosimme kämpän, pesimme saunan ja luovutimme avaimet.
Päivän ensimmäinen tutustuminen oli Lauhansarven perinnetaloon ja savusaunan ympäristöineen.
Tämän jälkeen oli aika tutustua Lauhavuoren nähtävyyksiin. Ensiksi tallustelimme Lauhavuoren kivijataa ihmettelemään.
Arvaatte varmaan että siellä riitti kivihullulle ihailtavaa ja kuvattavaa...
Ruokaa ja kahvia ajelimme laittamaan Spitaalijärven tulipaikalle.
Nimestä on seuraavanlainen tarina olemassa.
Tarinan mukaan järven vedellä
uskottiin olevan sairauksia, kuten spitaalia, parantava vaikutus. Järven
kuuluisaa "parannusvettä" vietiin aikoinaan myös Venäjän ruhtinaille. Spitaalijärven pH on nykyisin noin 4,7, jolla parantava vaikutus saattaa selittyä.
Spitaalijärven varustukseen kuuluu,
tulipaikka, hyvä keittokatos,WC ja puuliiteri täynnä kuivaa ja hyvää puuta.. Kaffeet keitettiin
tietenkin Spitaalijärven parantavasta vedestä :)
Käveleskelimme myös järven toiselle
laidalle jossa sijaitsee telttailualue. Siellä on myös hyvä tulipaikka,
liiteri WC ja Spitaalijärven lähde.
Tämän kierroksen jälkeen piipahdimme
vielä Lauhavuoren näkötorinissa. Retki oli huikea kokemus korkeanpaikan
kammoiselle pikkusiskolleni, mutta niin vain hän kipusi ylös asti... ja
pääsi alaskin, vaikka epäilikin, että ei uskalla irrottaa käsiään
rappusten kaiteesta vaan jää siihen kouristuksen omaisesti kiinni.
Tämän seikkailun jälkeen ajelimme tyytyväisinä kotiin.
Lauantaina lähdimme mieheni kanssa Kokkolaan keskiaikamarkkinoille.
Vanhimman pojan perhe on intohimoisia historian elävöittämis-harrastajia. Saija ompelee puvut villakankaasta tai pellavasta,
tekee lautanauhat itse värjäämistään langoista .. jne...
Molemmat esiintyvät Faravidin sudet -joukkueessa
Saija on jousiampuja Edda ja Mika taistelija Egil Väkevä
Pojallani meni akillesjänne poikki
edelliseltä esiintymiskerralta Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilta ja nyt
koippuroidaan keppien kanssa useampi viikko.
Kokkolassa oli heidän tuttaviensa Rohanin tallien huikea ratsastus esitys. 

Tuon esityksen jälkeen poikani vaimonsa
kera jatkoivat Lapualle jossa heillä itsellään oli esiintyminen. Me
otimme tytöt mukaan ja tulimme kotiin. Loppupäivä kului rattoisasti
lastenlasten kanssa.
Tässäpä tätä tarinaa taas tuli vaikka kuinka... nyt rupean henkisesti valmistautumaan loman jälkeiseen elämään...
Ihanaa Syyskuuta ystävät
Huhhh... huhhh...
VastaaPoistaJohan laitot kuvat - kuvanälkä näistä kyllä vähäksi aikaa hellittää...
Tuosta 'lähetä-lasku' - kysyn vaan kellekkä.
Ota vain hienona mainoksena - Posiokin on sen verran köyhä ja siksi jää...!
Valitettavasti...!
Syksy terveiset...
Ekolle kiitokset kommentista. Just noin olen päättänyt ottaakkin. Posio oli kerrassaan upea kokemus..
PoistaMelkoisesti kiuvia totta tosiaan. Ja niin kauniin rauhallisia. Ei mikään ihme, että mieli tekee uudestaan, kyllä noissa maisemissa saa aikansa kulumaan ja muistikortit täyttymään. Tosin, tuleen tuijottaminen on lempilajini, joten se veisi pisimmän tikun kuitenkin, tuossakin maisemassa...:)
VastaaPoistaKiitos Pitsit sekaisin kommentistasi. Tuleen tuijottelemista ei taida voittaa mikään, on se niin mukavaa. Joka reissulla kuvaamisen ohessa, pitää ainakin pieni nuotio, vaikka vain, risukeittimellä saada aikaseksi :)
PoistaValtavan kivat kollaasit olet jakanut väsätä retkestämme. Olen iloinen, että lähtin mukaan vaikka kunto epäilytti.
VastaaPoistaOlihan mahtavat fiilikset kun sain nilkutettua tuon muutaman kilometrin pitkosreitin, vaikka siinä menikin koko päivä. Nähtiin kaikkea ihanaa.
Kiitoshalit Valokki sisko. Oli meillä niin mukava reissu. Ja huomaatkos kuten aina ennemminkin, kipu ja särky unohtuu kun on kaunista ja mielenkiintoista kuvattavaa ja katseltavaa... pian taas mennään, eikös vaan...
PoistaIhanissa maisemissa olette taas kuvanneet. Olen aloittanut uuden blogin kirjoittamisen. Tervetuloa kurkkimaan lahnakuttava.blogspot.fi.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Maleka; Pitääpäs tästä ihan viivana sujahtaa katsomaan uutta blogiasi :)
Poista