sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Reppu on niin tyhjä....


Viimevuonna lokakuussa ja marraskuun eka päivä näytti tältä. 
Huomenissa retkelle pikkusiskon kanssa jospa sieltä taas löytyis repuntäytettä.






keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Syyskuun tapahtumia kollaasein

 Mökin ruskaa
Sisaren kanssa mökkeilemässä ja
 Kurjenkierroksella ja
Raippaluodossa
Matkalla Björköbyhyn
 Björköbyssä
Björköbyn kylä lintutornista katsottuna. Illan kruunasi kylän takaa noussut kuu

Björköbystä voit lukea lisää oheisesita linkeistä: Björköby.fi luontoon.fi ja Kvarken

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Mettäpelit Laihian Havilla 10.09.

( Ilimootus löytyy arkistosta 08.09 samoin kun 15.09 juttu tapahtuman jälkeen.)
 Kirjootan tuon Tuulan kutsu tekstin tähän, kun se oli minusta niin hauska.

Kaikkien mailman ihimisten iloksi ilimootetahan, jotta Havis piretähän Mettäpelit lauantaina
10. syyskuuta ehtoopäivällä ja kestää niin kauan ku teitä huvittaa olla.
Monen sorttista musiikkia on luvas, ja komiaa ja keppoosta tanssia kans jos ei kovin sara. 
Soppaaki keitetähän ja sitä saa esiintyjät iliman. Muiren pitää vähä maksaa. 
Lämmintä me emmä voi luvata, ku se ei oo meirän vallas.
Pankaa ny varooksi usiammat kalasongit ja ottakaa saretvaatteet joukkohon, kyllä niitä sitte riisutuksi
saa. Lämpimääsvalakiootaki koitetahan pitää. Siitä rahapuolesta sen verran,
jotta ilimaaseksi saa nykki tulla, mutta pihas seisoo pari tonkkaa kolehtia varte. Oomma kovin iloosia
jos niihin jotaki kertyys, vaikka eihän niihin ny paliua maharukkaa.
Niinku jo tierättä, niin Havihin on joka suunnasta yhtä pitkä, niin jotta se on oikeestansa mailman
keskellä. Heleppo osaata ja Tainuskyläs ja Jokiperäs on plakaattia. Havintietä kannattaa tulla
molemista suunnista. Osootes on Vanha-Havintie 82.
Jos meinaa musisoora tai muuten tykkääs esiintyä, niin soitella passaa allekirioottanehelle. 
Lavalle saa mennä vaikkei olsikkaa ilimoottanu tulostansa.
Tulukaa ny ja koittakaa saara krannikki joukkohon! 
Se on Laihian Nuorioseura, joka Mettäpelit järiestää.
TUULA HONKANIEMI
Laihian Nuorisoseuran pj.

 Niitähän oli ihan pakko lähteä katsastamaan ja niin oli meinannu muutama muukin, kun yleisöä oli kolome-neljäsataa.
Ohessa muutamia kuvia tapahtumasta, jotka siis järjestetään Tuula Honkaniemen omassa pihapiirissä.




Terassilla oli esiintyjiä välillä niin paljo jotta ihan pursus. Soittajakaarti oli monipuolinen niin instrumenttien kun ikänsäkkin puolesta.  Kuvauspaikkani oli hiukka huono jotten enmpää viitti nuota soittajakuvia laittaa.
Sää vaihteli, välillä paistoi aurinko ja sitten tuli kaatamalla vettä, ja taas paistoi.

Tähän "tonkkaan sai laittaa kolehtia ja ku Laihialla ollaan on varootus plakaatti paikallan, jottei vaa inoosnansa viimesiä ropojaan anna.
Loput kuvat onkin sitten siitä kepiästa ja keppoosesta tanssista. Kuulemma näitä tanssia normaalisti tanssitahan sataa ja tuhatta, mutta ny oli mentävä vaan taajamanopeutta, kun ruohikko oli sateen jäljeltä märkä ja liukas.

Tuo kansantanssi on mukavaa touhua, kattokaas vaikka esiintyjien ilmeitä. (Kuvat on pikkasen huonolaatusia, kameran tarkennuksessa oli jotain häikkärää)










Musisointi jatkui eri puolilla pihaa, myöhälle iltaa, mutta me lähdimme ajaelemaan kotia koti
 
Tällaanen postaus tälläkertaa :)
Valokuvauksia puolelle laittelen viikon aikana mutamia muita kuvia syyskuulta ja lokakuulta.
Tunnelmallista lokakuuta ystävät.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Kuusamo, 25.08 Päähkänäkallion retki.

Kuten tuolla valokuvauksia-blogissani jo mainitsinkin, vihdoinkin ehdin istahtamaan postauksenverran koneelle.

Lupasin kertoa Päähkänäkallion reissusta ihan oman jutun. Edellisenä iltana olimme tehneet eväät valmiiksi ja pakanneet reput ovenpieleen odottelemaan. Kahvi oli napsautusta varten valmiina keittimessä ja aamupala jääkaapisssa.
Herätys pirahti 03:30 ja nopsaan ylös ja aamutoimille. Jonka jälkeen tavarat autoon ja nokka kohti Päähkänää. Matka oli yllättävän pitkä, kiemuraista ja hiekkaista metsäautotietä. Runsaasti metsäkanalintupoikueita pelmahteli lentoon tien varsilta joten oli ajettava pikkasen kieli keskellä suuta, vaikka kiiruskin oli. Täksi päiväksi oli luvattu sumuja joten upeat auringonnousukuvat sumuhattaroilla ryyditettynä oli mielessämme. Lopuksi pääsimme parkkipaikalle ja nopsaan reput selkään ja pöpelikköön.

Pikkusisko kuopasi kipeillä jaloillaan mönkijäuraa jotta sora ripaji. Mennä viipotti ylämäkeä reppu keikkuen. Minä huutmaan, että odota, mun mielestä pitäs mennä tästä alempaa... Sisko käänähti kipakasti ja kysäs jotta ootko varma, ja rykäsi vielä muutaman askeleen uraa eteenpäin... jolloin huusin että joo tästä on mentävä.. Ai jaa kuului ja niin sisko vipelisi samaa vauhtia ohitseni polulle jota myöten pääsemme kallioille.  Hiki valuen ja puhkuen pääsimme klimppaamaan kallioille. 
Sisarella on reuma jonka vuoksi ontuu ja minulla oikea polvikierukka kiusaa joten varsinaista klimpati klimppaa oli matkantekomme. 
 Perille päästyämme meitä odotti utuhattaroiden sijasta oikea hernerokka sumu. Muutamia kuvia otettuamme istahdimme mättäille odottelemaan josko ilma kirkastuisi, siinä istuessa nauroimme vedet silmissä hupaisaa mahtkantekoamme kallioille.

Koska sumu ei näyttänyt hälvenemisen merkkejä päätimme lähteä kapuamaan alas Kitkajokivarteen laavulle keittelemään aamukaffetta ja evästelemään.

Alhaalla jokivarressa oli sankka sumu, tukkasotkapoikue uiskenteli sumun turvin  ihan nenämme editse.
Nautimme joen kohinassa aamukaffeet lättyjen ja lakkahillon kera, nams... sitten kuvailimme maisemia ympäristöstä mm. Päähkänälle päin.
kun sumu hälveni lähdimme kipuamaan jyrkkää rinnettä takaisin päähknäkalliolle. Maisema oli just niin huippuhieno kun muistinkin, vaikkei hattaroita enää ollutkaan.
Kuvailimme pitkälle iltapäivän puoleen, ennenkun maltoimme lähteä autolle ja sitämyöten mökille takaisin. 
 Valokuvauksia blogissani on lisää kuvia aiheeseen liittyen.

Myös pikkusiskoni Valokin blogeissa on kuvia ja tarinaa reissustamme

Mukavaa Lokakuuta lukijani, toivotaan, että sateet pikkuhiljaa hellittäisivät ja tulisi mukavan rapsakka ulkoiluilma tämän rapakelin sijaan.