tiistai 30. marraskuuta 2010

Ruokatunti retkellä pakkasessa


 Olen  kaamosmasennusta tainnuttaakseni ottanut ohjelmaani pienen happihyppelyn, keskellä päivää.
Mulla meinaa ihan väkisin mennä nokka turpeeseen tähän aikaan vuodesta, kun aamulla on pimeä, kun lähtee töihin ja koko päivän kököttää työpöydän ääressä  palatakseen illalla pimeessä kotiin.

Niinpä olen jo neljänä ruokatuntina tehnyt pienen 15-20 minuutin lenkin pakkasta uhmaten ulkona. Ja voitte uskoa, että on ollut ihan erilainen iltapäivä työpöydän ääressä. Tänään oli bonuksena aivan superihanat maisemat.

Pakkaset on viimepäivinä vaihdelleet -11 -20 asteeseen  jopa täällä merenkin tuntumassa, se oli saanut kuuran kertymään upeasti puihin ja korsiin. Tänään oli täysin tyyntä ja pakkasta lähes -20astetta.
Olin just tänään sitten unohtanut villasukat kotiin, joten varpaita rupesi aika äkkiä kipristämään kävellessäni. Mutta sainpa silti jokusen kuvan napsaistua.
Ohessa kaksi kollaasia kuvista. Niin ja tuo uusi bannerikin on tuolta rannalta otetuista kuvista.

Pakkasenpirteätä ja ihanan aurinkoista viikonjatkoa ystävät, yritetään pitää "häntä" pystyssä vaikka hakaneulalla.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Tapahtumia kuluneelta viikolta

Marraskuinen alkuviikko oli todella hämyisen tuntuinen. Aamulla kun lähdin töihin on samanväristä, kun illalla palatessani, en ollut varma oliko päivä noussut ollenkaa. 
Onneksi satoi pikkuisen lunta ja on pakkasasteita, joten nyt on jo vähän valosamman näköistä. 


Tiistaina illalla tepsutteli koirien kanssa lenkin äidin luokse. Joimme teetä ja katselimme vanhoja valokuvia. Nauroimme vedet silmissä äidin ottamille juhannustanssi kuville.  Poikieni tyylinäytteet oli sanoinkuvaamattomia. Yleensä keräännymme koko yli 30hengen porukalla viettämään juhannusta kotimökille Ähtäriin. Niinpä josku on sitten tanssittukin pihanurmella koko porukka, pienimmästä isompaan. Ehkäpä saan niitä joskus skannattua tänne, muidenkin iloksi.

Torstaina kävin Lakeudenluontokuvaajien kuvaillassa.  Oli mielenkiintoinen ilta ja aika kului kun siivillä. Kuviaan esittelivät Benjam Pöntinen ja kolme muuta kaveria joiden nimet eivät tule juurin nyt mieleen. 
Innostuin niin paljon, että ajatteli tehdä ko ry:n sivulle myös omista kuvistani esittelyn, koska olen jäsen.

Perjantai iltana olin parturissa. Sain sieltä uuden hiuslookin lisäksi, runsain mitoin positiivista energiaa ja uusia ajatuksia. Kotiin tullessa olin silkka hymyä. Minulla on niin ihana kampaaja, halit Majpille näin virtuaalisesti :).


Lauantaina piti olla hopeasavikurssin kakkos osa, mutta aamulla sain viesti, että kurssi on siirretty seuraavaan viikonloppuun.  

Päivästä näytti tulevan kaunis, joten soittelin pikkusiskolle josko lähdettäisiin kameroiden ja eväsreppujen kera johonkin suuntaan. No siskohan oli hetivalmis ja niinpä otimme suunnaksi Raippaluodon, josta jatkoimme viellä Sommarösundiin. Kuvailimme jäätyneitä kiviä, aaltoja joutsenpoikueita, ja paluumatkalla Raippaluodon komeaa siltaa iltavalaistuksessa.
Välillä keittelimme kaffetta ja lämmitimme paistinpannussa retkikeittimellä ruokaa. Iltasella ajelimme posket ulkoilmasta punottaen, tyytyväisyyttä hyristen takaisin kotiin. Kiitokset taas pikkusiskolle seurasta ja tsemppauksesta. Alla muutama kuva retkeltä.
Lisää päivän kuva-antia löytyy valokuvausblogin puolelta.
 


Näiden kuiven myötä mukavaa viikonlopun jatkoa ystävät.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Haaste; jotakin minusta

Oman onnen seppä haastoi minut muistelemaan

alla olevassa kuvassa olen noin 10 vuotias.


1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen – Mikä sinusta tulee isona?
En muista varhaisempia vastauksiani, mutta 12-13 vuotiaana minulla oli suuri haave tulla piirtäjäksi, graafikoksi tai somistajaksi, myös balettitanssijaksi ;) haaveilin.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
En muista oliko minulla sarjakuvalemppareita ollenkaan, mutta isosiskon  Ceyn Greyn intiaani tarinat luin moneen kertaan.

3. Lempileikkejäsi?
Kahden pikkusiskon kanssa aika ei tullut pitkäksi.Ulkoleikit, metsässä ja järvellä retkeily oli kivaa. Paperinukkijen teko, piirtely ja kauppaleitkit. Syksyllä kun tuli pimeää oli kiva leikkiä piilosta naapurin muksujen kanssa.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Meillä ei vietetty kait ollenkaan synttäreitä kun olin lapsi. 

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Olin aika arka ja heikko lapsena, siksi en hirveästi pitänyt urheilusta, mutta kesällä uimista rakastin. Ehkä hiihto ja mäenlasku oli mieleisintä "urheilua"

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
Varmaankin Saukki ja pikkuoravat

7. Paras joululahjasi/muu lahja, jonka olet saanut?
Muistan lämmöllä joulupaketteja joita saimme isän siskolta ruotsista. Hän muisti meitä isän kuoleman jälkeen joka joulu. Paketista tuli mm. lämpimiä vaatteita, erikoisia jouluherkkuja ja elämäni ensimmäinen nukke.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?  
Haaveita on aina, vaikkei uskoisi yli viiskymppisenä... kaikkein eniten haaveilen että, voisin vihdoinkin jollain konstin, tienata leipäni luovan puoleni "lahjoilla".

Haasteen tälläkertaa saavat 

Ruska
Manteli
Katriina



lauantai 13. marraskuuta 2010

Isänpäivän mietteitä

Isänpäivä tuo muistoja mieleen, joten kopion tähän katkelma muisteluistani joita olen kirjoitellut lapsuudestani...

Isä oli ollut tosi huonona pitkään ja pääasiassa makaili sängyllä ja yski. Lokakuussa eräänä päivänä sanoi äidille että, nyt hänen täytyisi päästä saunaan.

Meillä oli sellainen vanhanaikainen savusauna jonka lämmittämiseen meni jonkinverran aikaa, joten äiti rupesi saunan lämmitys puuhiin heti aamusta ja niin isä pääsi kylpemään jo päivällä.
Sopivasti saunakahvien aikaan kyläilemään tulivat kummini, jotka piipahtivat tuon tuostakin katsomassa miten meillä voidaan. Kummisetäni katseli isää ja sanoi, että näytät nyt terveemmältä kun ennen, taidat parantua. Isä siihen nauraen paukutti rintaansa, ja sano, että joo olen vahva kun pampaksen villihärkä.... sitten istahti alas ja sanoi surullisena, että ei vainkaan... kyllä tämä tauti minut vie.

Jokin aika ennen tuota vierailua oli kertonut äidille, nähneensä sellaisen unen, että kun ensilumen sataa maahan hänellä on hyvä olla, eli hän paranee tai sitten se toinen vaihtoehto.

Usein yöllä olin heräillyt siihen, kun isä yski ja hengitti raskaasti ja äiti vaihtoi hänelle tyynyä korkeammaksi tai muutti isän asentoa.

Päivä tai pari oli kulunut saunapäivästä, kun eräänä aamuyönä äiti herätti minut ja sanoi, että nyt isä on oikein huonossa kunnossa ja hänen on lähdettävä soittamaan naapurista, taksia, että päästään sairaalaan.
Äiti pyysi, että minä istuisin valvomassa isän vieressä ja kääntäisin häntä jos hän rupeaa yskimään, ettei tukehdu. Varoitti myös, että isä saattaa lakata hengittämästä ja voi kouristella ja olla pelottavan näköinen, mutten saanut säikähtää, vaan laittaa peittoa päälle ja yrittää estää, että hän ei putoa sängystä. Näiden neuvojen jälkeen äiti lähti pimään yöhön.

Siinä minä kymmenvuotias istuin silmä tarkkana ja vahdin jokaista isän hengenvetoa, ja pelkäsin, että ei vain mitään tapahdu.
Onneksi isä "nukkui" suhteellisen rauhallisesti koko äidin poissaoloajan.
Aamu oli jo valjennut, kun taksi vihdoin ajoi pihaan, isä oli ollut tajuttomana koko ajan. Äiti kääri  hänet  huopaan ja yhdessä taksimiehen kanssa he kantoivat sairauden riuduttaman, miehen autoon.
Kun isä  tuettiin auton takapenkille, hän tuli tajuihinsa pieneksi hetkeksi ja kääntyi katsomaan meitä portailla seisovia lapsia.
Isä katsoi meitä, hymyili hiukan ja vilkutti kädellään  ....

......kun ensilumin satoi 13.10 maahan isi lähti rajan taakse. ...

Jälleen tänäkin isänpäivänä sytytän hänelle kynttilän ja lähetän kiitoksen, elämästäni.....

Tässä linkit pikkusiskojeni Valorun   (joka oli tuolloin 2,5v.) ja Valokin (joka oli 7v)  ja isosiskomme Seijamarjatan  (jolla jo oma perhe )isänpäivä postauksiinsa. Seijallan postauksessa on ihania kuviakin isistä.


sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Sunnuntai-illan kuvia kirkonkylältä

 Pieni pakkanen ja lumi kuorrutti maisemat tänään, joten päätin ottaa iltalenkille kameran mukaani.
Tällaisia kuvia sain poimittua kävelyreissun varrelta.















Näiden kuvien myötä oikein ihanaa ja pakkasenpirteätä viikkoa kaikille blogi-ystävilleni.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Ihana valokuvausretki rippusen lunta ja pakkastakin



 Kuvailtiin Valokki-siskon kanssa koko lauantai päivän, ihan auringonlaskuun saakka.
Ensin kameran eteen löytyi kiteitä, kuuraa ja talventörröttäjiä.



 Seuraavaksi ajelimme läheisen Leva ja Kivilammen patoalueelle.
Osa veneistä oli nostettu kumolleen talvea odottelemaan, mutta osa oli unohdettu tuuliajolle.





 Välillä aurinko oli pilvessä sitten satoi räntää jonka jälkeen taas paistoi aurinko.

Ajelimme läheisellä uimarannalle. Keittelimme kaffetta ja evästelimme luonnonrauhasta nauttien.
Odottelimme rauhassa auringonlaskua. Taaskaan se ei tuottanut meille pettymystä.

Jos vielä jaksat katsoa kuvia niin täältää löytyy lisää (osa on samoja kun tällä sivulla)


perjantai 5. marraskuuta 2010

Kuulumisia Marraskuun ekalta viikolta

Marraskuu on minun henkiselle jaksamiselleni jotenkin raskain kuukausi, varsinkin täällä pohjanmaalla. Johtuu kait tästä pimeydestä ja märkyydestä. Toivon niin kovasti että olis edes muutama aste pakkasta ja tulis rippunen lunta. Maanantaina oli suhteellisen selkeä päivä ja niinpä hurautin töiden jälkeen kovalla kiireellä Kyrönjoen varrelle auringon laskua kuvailemaan, tässä muutama kuva sieltä.




Tiistai-iltana ajelimme heti töiden jälkeen pikkusiskon kanssa merenrannalle. Sää oli pilvinen ja päivällä paistanut aurinko ehti karata pilven taakse. Käveleskelimme merituulia haistellen  rannalla ja kuvailimme venesataman - ja Vaskiluodon voiman valoja. Sisarelta löytyy blogistaan lähes samanlaiset kuvat :)






Torstaina ja perjantaina jouduin pitämään vapaapäivän kun kurvasin Ähtäriin kummitädin asioita hoitelemaan-

Nyt kotona ja viikonloppu tulossa. Tätytyykin soitella pikkusiskolle josko keksittäisiin taas jokin mukava retki luontoon kameroiden kera.  
Tässä alla kolme kuvaa viimevuoden marraskuun viikonloppureissultamme






maanantai 1. marraskuuta 2010

Runo Marraskuulle

 

Kuten varmasti monesti jo olen kertonutkin, rakastan Maaria Leinosen runoja. Hän osaa kauniisti pukea sanoiksi ne tunteet mitä omassa mielessänikin liikkuu, joten tässäpä sopivasti tähän aikaan kuuluva runo:

Kun viimeinenkin vapiseva
viluinen lehti
pudonnut lokakuun kämmeneltä
kahisemasta
maisemaa peittämästä

miten hiljaista
valoistunutta
avaraa.

Pilvissä kudotaan jo kuuraharsoja 
ja ennen pitkää marraskuu-kaaso
levittää hohtavan hunnun kaiken yli

Jäätyvät aallot 
hääkelloina heläjää