sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Hilppasin suolle

 Kiitoksia hyvät blogiystäväni kommenteistanne. Vastasin niihin jo kertaalleen, mutta tämä koneeni kummittelee ja heittelee, milloin minkäkin tekstin taivaan tuuliin... Kommenteeraan huomenissa oikein ajankanssa teille uudelleen.

Lauantaina korjailin kaikki kesäkukkaruukut pois ja asettelin suihkualtaat yms  talviteloilleen, tuohon hommaan sain kulumaan melki koko päivän. Sunnuntaina aamulla lenkitin ensin koirat... voi apua mikä hunnilauma... Dorri kulkee ihan nätisti, mutta Jeppe- ajohaukku, kiskoo suuntaan ja toiseen, kun on niin mielenkiintoisia hajuja, Tokko jumittaa kaikkiin tyttökoirien pissaläntteihin. Ole siinä sitten toinen vetää ja toinen jarruttaa... No onneksi sieltä selvittiin ehjin nahoin, vaikka tie oli ihan jäässä.

 Lenkin jälkeen pakkasin eväät, kahvivehkeet ja kameravermeet autoon ja kurvasin suonlaitaan. Tallustelin lumisia pitkoksia ja ihailin jäätyvää suota.
 
    Käveleskelin hiljakseen voimapaikalleni evästauolle. Keittelin kahvit ja paistoin makkarat. Kuuntelin hiljaisuutta ja nautin auringon paisteesta.

 Jatkoin vielä vähän matkaa eteenpäin ja kuvailin suoheiniä yms.  ja sitten lähdin paluumatkalle.
 

Kiipesin Maalarinmaalla lintutorniin kurkistelemaan mitä sieltä näkyisi, mutta eipä sieltä ihmeempiä näy tähänaikaan vuodesta.
 Jatkoin matkaani läheiselle uimarannalle ja odottelemaan auringonlaskua. Sainkin erittäin upean  näytelmän, josta kuvat eivät kykenen kertomaan kun murto-osan.

Hentoja jäälauttoja ajelehtii ilta-auringon valaisemassa vedessä.




    Kuukin kiipesi taivaalle salaa selkäni takaa, mutta siitä en onnistunut saamaan kunnon kuvaa.

Kuvaesitys syysretkestä löytyy  Valokuvauksia - blogin puolelta. Toivottavasti esitys pelilttää, kertokaa jollei. Kokeilin nimittäin työkoneeltani ja eipä näkynyt koko esitystä.

Näiden kuvien myötä oikein mukavaa alkavaa viikkoa.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Lokakuisen viikon kuulumisia


Nyt on todella nihkeää tämä elämä tällä hetkellä. Oikeen mikään ei huvita, vaikka kaikkea kivaakin tekemistä olis ja tietty pyykinpesua, siivousta järjestelyä ja töihinkin pitää jaksaa.... mutta mihinkään en saa oikeen kiinni.. Osan energiasta vie viime perjantaina alkanut flunssa.
Lauantai iltapäivän ja sunnuntain makasin sohvalla peitot korvissa, join mehua ja popsin buranaa... ei helpottanut. 

Sunnuntaina illalla piristin itseäni katselemalla kesän valokuviani ja tein muutaman kollaasin, jottei tästä tulisi liian synkkä postaus :)


Mutta palataanpa Perjantaihin.
Perjantai iltana vieraaksemme saapui savusilmäystäväni Ölliäinen, hän oli edellisen viikon retkeillyt koiruuden  kanssa Salamajärven ja Peuranpolun  luonnonpuiston alueella. Ilmat oli olleet ... sanotaanko mielenkiintoiset, lunta, räntää, vettä, tuulta, aurinkoa ja pientä pakkastakin.. hänellä kesärenkaat  autossa joten vähän oli  jännät paikat välillä.. 
Ilta kului  nopeasti mielenkiintoisia vaellus ja retkeily -kokemuksista vaihtaen ja uusista suunitelmista keskustellen.
Lauantaina mies lähti jo aamu kuudelta hirvimetsälle joten kävimme Öllin kanssa yhdessä kävelyttämämässä koiruudet, olikin hyvä juttu, kun ajohaukku on  kova vetämään hajujen perässä ja maa oli  jäinen.  Lenkin jälkeen selailtiin retkeily-karttoja ja kuuntelin korvat höröllään Ölliäisen reissuista ja pistin korvan taakse hänen suosittelemia paikkoja..  hienoja retkireissuja tiedossa jos vain aika ja rahat sallivat. 

Kun  ystäväni lähti kotimatkalle minä kaaduin sängynpohjalle, enkä evääni räväyttänyt.. mitä nyt ajohaukku Jeppe yritti sitkeesti saada minua leikkimään kanssaan ja kun ei onnistunut ryömi päälleni pitkin pituuttaan nukkumaan. Dorri -nukkui vieressä tyynyllä ja Tokko kinttumutkissa. Siinä sitä sitten pötköteltiin ainakin oli lämmin.
Pikkusen kyllä otti päähän, kun ulkona oli aivan ihana pakkas-sää, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ruskan värit loimottivat, mutta ei  auttanut kun kiskoa peittoa korviin ja levätä.  Illalla raahauduin omaan sänkyyn ja jatkoin unia. Sunnuntai sujui suunnilleen samalla kaavalla.
Maanantaina kömmin ylös ja laittauduin töihin. Työpäivä kululi yskiessä ja niistäessä, kait siinä vähän töitäkin tuli tehtyä välillä :) Illalla kotiin ja melki samantien kaaduin sänkyyn. Ihme jutun huomasin taas eilen ja tänään päivällä. Kun väsyn tai tuun kipeeksi niin silmissäni alkaa näkymään sellaisia kummia varjokuvia.. eli teksti on kuin varjostettu, enkä saa siitä kunnolla selvää... Tilasinkin  silmälääkärin ja pääsen  ensiviikolla kuulemaan mistä johtuu tuommonen.
Tänään ei onneksi enää niin hirveä yskä mutta väsymys on kova. Kokoilin vähän tavaroita laukkuun ja mutakin asioita järjestykseen .. kun huommenna on taas kaksipäiväinen työmatka Helsinkiin edessä.  Viikonloppuna pitää paneutua kummitädin asioihin taas ajatuksen kanssa, äitiliini ja anoppikin antoivat palautetta kun en ole ehtinyt piipahtamaan.

 Mutta kyllä tämä tästä. Yritän paneutua taas valokuviin ja saada jotain katseltavaa tuonne toiselle puolellekkin. Ja hopeatyötkin vilkuttelevat kutsuvasti tuolla pöydällä.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Tääpäivä on 37. hääpäivä:)



Kun nuorena menee naimisiin ehtii olla yhdessä pitkään..   tänään on meidän 37. hääpäivä.  Mies soitti töihin ja kysäisi, että joko pian tulet kotiin, täällä olisi ruokaa ja vähän viiniä. Minähän pistin pillit pussiin heti ja läksin kotiin.  Nautiskelimme huippuhyvää hirvipaistia, kasvisgratiinia, salaattia ja suppilovahveroita viinin kera. Nams kun oli herkullista.
Kiitos rakkaani.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Savua silimään saaneita kokoontui yhteen.

Savusilmä nimitys on  Vaellusnetin Turinat II keskustelupalstan henkilöiden ns epävirallinen nimitys.  Vähän täytyy olla savua silmässä kun aina on kaipuu nuotiolle, luontoon, retkille, vaelluksille ja ennenkaikkea Lappiin :)
Jossain vaiheessa joku heitti keskustelufoorumilla idean yhteisistä live-turinoista ja niin sai alkunsa nämä kokoontumiset. 
Nuotioturinat ovat tosi mukava, rento ja leppoisa tapatuma. Siellä keskustellaan tehdyistä ja suunnitelluista reissuista, paikalle tuodaan erilaisia retkeilytarvikkeita joita tutkitaan yhdessä. joskus esitellään omia huikeita innovaatioita retkeilytuote saralla, tämän vuoden tuote  oli "eräkärry". " Nyyttikesti" periaatteella  kerätään pöytään tarjottavia, maistellaan esim. kuivattua kebab-lihaa tai itse kehitettyjä myslejä.  Käpistellään karttoja ja etsitään uusia mielenkiintoisia reittejä,  seuraaville reissuille.

Tänävuonna meinas itselle tulla este, kun työviikon jälkeen Lauantai aamuna heräsin valtaisaan migreeniin.. ja minultahan menee migreenin kourissa puolet näkökentästä pimentoon. Nappasin 800mg Buranaa heti aamupalaksi ja lähetin muutamalle tutulle jo varotusviestin, ettei taida Kaarnikkaa näkyä tulilla tänävuonna.. Mutta sitten rupesi kun ihmeen kautta silmät selkiämään ja jyskytys tasaantumaan. Keräilin kamppeita kasaan ja vähän ennen puoltapäivää starttasin ruokakaupan kautta kohti Kuhmoista. Yhdessä vaiheessa illalla jyskytys yritti alkaa uudelleen, mutta taltutin sen heti Buranalla.

 Onneksi päätin uhmata migreeniä sillä oli  mukavaa nähdä taas vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin savusilmiin.
Tosi kivaa oli, kun tapasin livenä blogiystäväni Ruskan toivottavasti tulee vielä tulevaisuudessakin tilaisuuksia turinoida tulilla yhdessä.
Seikkailimme  Ruskan, Sipen ja Hämäläisen kanssa  keskellä yötä ,Vähä-Kärppäjärven ympäri.  Otsalamput valaisivat sysimustaa syksyistä yötä ja lahoavia, keikkuvia pitkoksia,  joilla kuljimme.  Tuo seikkailu oli yksi reissun kohokohdista. 
Tällaisissa maisemissa kokoonnuimme:


Tässä kuvassa ihan keskellä, järven vastakkaisella rannalla, pilkottaa Ruskan  punainen tuubiteltta.  Minun Pena-laavuni oli siitä, muutaman, ehkä kymmenen metrin päässä, mutta jää ilmeisesti tuon kuusen varjoon.
Kun nuotio syttyy ja ruokapöytään on kaiveltu repuista tarjottavia... 

alkaa  nuotion ympärille kerääntyä tämmöistä kummaa valopäätä ;)

Seuravanakin päivänä istuskeltiin nuotioringissä, keiteltiin kaffetta ja syötiin eväitä, turistiin, käytiin valokuvaamassa maisemia yms..

Sitten pikkuhiljaa ihmiset rupesivat valmistautumaan kotimatkalle lähtöön.
Itselläni ajomatkaa edessä himpun vailla 300km .

Alla muutama matkalta bongattu kuva.



Ja eikun vuoden kuluttua olevaa seuraavaa savusilmätapaamista odottelemaan




torstai 7. lokakuuta 2010

Iltakävelyllä Kurjenkierroksella

Työ ja arkielämän vaatimukset meinaavat ihan väkisin jyllätä ylitse. Eilen huomasin töistä kotiin lähtiessä, että on vallan upea sää. Soitin miehelle kotiin että valmistautuu koiruuksien kera, nyt lähdetään porukalla iltakävelylle Kurjen kierrokselle. Innostuneena mennä tohotin toimistolta portaita alas, jostain syystä jalka lipsahti ja meinasin mennä kierien loppumatkan. Onneksi ei sattunut pahemmin, mutta polveen ja lonkkaan kiskaisi inhottavasti. Kotona vaidoin kiireesti kamppeet, mies oli pakannut reppuun eväät ja koiruudet olivat ovella odottamassa joten päästiin matkaan aika nopsaan.

Perille päästiin ja tassuteltiin rauhassa kohti  suosaareketta. Maisema oli kaunis ruskavärityksessään ja tiainen tirskutteli laavun lähipuussa. 

Tuulen humina oli ainoa ääni suolla ja lintujen keväisestä kosiopauhusta ei ollut enää jälkeäkään. Vauhtia piti vähän lisätä, että ehdimme ennen auringonlaskua valokuvauspaikalle.  Minulla oli hihnassa Dorri joka tipsutteli nätisti edellä. Poikaporukka tuli meidän jäljessämme ja Jeppe yritti vetää miehen vähän väliä pitkospuulta suolle... kun siellä vissiin haisi niin hyvälle.
Otin vähän hätäsesti muutamia valokuvia ja  kävin hämärtyvässä illassa pikavisiitin suppilovahveropaikalla. Litran minigrippi pussillinen sieltä löytyi noita herkkuja.





Vaikka kello oli vasta puoli kahdeksan ilta rupesi pimenemään vauhdilla, joten heti kahvituokion jälkeen jouduimme kiiruhtamaan autolle. Ja tuo matka olikin tuskien taival... jostain syystä se rappusissa livennyt jalka rupesi kipuilemaan polvesta ja lonkasta.
Kävellessä jalan normaali liike ylöspäin aiheutti hirvittävän kivun polven ulkosyrjään ja säteili siitä reiden sivua pitkin lonkkaan.... jotenkin sieltä kumminkin pääsimme linkkaamaan autolle ja kotiin.

Yön aikana kipu oli hellittänyt, mutta pieni jomotus tuntuu edelleen...  en tiedä täytyiskö tästäkin käydä lääkärissä... (Arvatkaa muuten onko sama jalka jonka loukkasin kesällä... :)

Päivitin muuten viimeaikaisia valokuvai tuonne Valokuvauksia-sivuilleni.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Hämmästyin ja ilostuin


Sain onnittelut ja viestin jossa kerrottiin blogini rankatun tällaiselle sivullle: Nyt täytyy ruveta vähän ajattelemaan näitä blogi postauksiani ja niiden "tasoa"  :).
Samalla listalla näytti olevan Ruskan Wapaalla, Asentopaikan päiväkirja  ja muutama muukin tuttu blogi.