lauantai 25. syyskuuta 2010

Kuvaesitys valmistui viimeinkin.


Massiivisen kuvasaaliin läpikäyminen kesti kotvan kauemmin kun ajattelin. Mutta nyt  tuolla Valokuvauksia blogin puolella on katsottavana kuvaesitys koko viikon kuvasaalliista.
Kuvia tuli aika paljon toivottavasti ette kyllästy ruskanräiskeeseen.

Tunnustus

Sain ihanan tunnustuksen  Anjalta . Lämmin kiitoshalaus Anjalle. Hänen blogista löytyy mm. kiehtovia maalauksia, joita käyn ihailemassa useasti.

 On monia blogeja joille haluaisin tämän tunnustuksen jakaa ja monet heistä ovat jo tunnustuksen saaneetkin. Tällä kertaa haluan tämän tunnustuksen antaa  pikkusiskojeni   Valokin  ja  Valorun runoblogeille.
Molemmille pikkusiskoilleni on annettu myös sanojen lahja (kuvallisen ilmaisun lisäksi)

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Muutama rivi terveisiä täältä Kuusamosta



Niskakosken riippusillalta

Upea viikko Kuusamossa alkaa olla lopuillaan. Kaikenlaisia kiviä olen matkallani löytänyt, mutten sitä viisastenkiveä.

Alkuviikon asuin Juumassa ja kiertelin Myllykoskella, Jyrävällä ja pienen karhunkierroksen.
Ilmat olivat vaihtelivat, välillä satoi ja sitten taas paistoi.  Ihmisiä oli aurinkoisina päivinä ihan hirveästi liikkeellä (se siitä rauhasta :) Onneksi muutamana päivänä sataa tihuutteli ja oli epävakaista, niin sain välillä käveleskellä pikiä pätkiä ettei kukaan tulllut vastaan.

Ohessa muutamia alkuviikon kuvia.
Riippusillan jälkeiseltä töppyrältä

Myllykoskelta alavirran suuntaan


Putaan ojaa

Sama oja kauemmaksi kuvattuna

Iltaruskoa Retki Etapin rannasta.
 Loppuviikoksi siirryin Oulangan tutkimusasemalle valokuvauskurssille. Kurssi oli erittäin antoisa ja paljon tuli uusia vinkkejä ja AHAAA elämyksiä. 
Opettajaname toimi innostava ja sympaattinen Paavo Hamunen. Kurssipäivät olivat upeita vaikkakin täyttä työtä, kuten pitääkin. Herätys neljältä koska täytyi ehtiä parhaille paikoille Oulangan luonnonpuistoon ennen auringon nousua.
Kurssikaverit oli huippuporukkaa, terveisiä vain kaikille, jos satutte blogiani lukemaan.
Porukalla pähkäilimme kuvauksen kiemuroita, punnersimme toisiamme tsempaten rinteitä ylös ja toista alas, tsiikailimme kuvakulmia, mietimme aukkojen, himmennyksen ja syväterävyyden yms. kiehtovaa maailmaa :-). 
Ohessa muutama kuva, ja lisää seuraa kunhan ehdin niitä pienentelemään
Pähkänäkalliolta
Sama paikka

ja edelleen

Rappuset  Siilastuvalle

Jyrävän kuohut kelluu vedessä ja taivaalla sadepilvet

Viimeinen pisara aamu-usvaa  on Oulangan kanjonilta

Näiden kuvaterveisten myötä upeata alkavaa viikkoa.

Lisää Kuusamon kuvia laittelen Valokuvauksia blokiini, kunhan täältä ehdin kotiiiiiiiin....

perjantai 10. syyskuuta 2010

Tunnustus


Sain  rakkaalta pikkusiskoltani Valokin kiteistä tällaisen ihanan tunnustuksen.
Sisaren sivut ovat kuin hän itsekkin, iloiset, valoiset, uusia kujeita ja tarinoita pursuavat.
Välillä vakavaakin asiaa sisältävät. Vierailen usein hänen sivuillaan, hakemassa voimia ponnistella eteenpäin.

Kerron jossain seuraavassa postauksessani ne kolme asiaa joita rakastan, niinkuin ilmeisesti tuohon haasteeseen kuului.

Tunnustuksen haluaisin jakaa ihan kaikille blogeille joiden lukijana olen.

Saan teidän ihanista blogeistanne paljon ajatuksia, ihania kuvaterveisiä, valoa, iloa ja jaksamista arkeeni.
Joten  kaikki blogiystäväni olkaapa hyvä tässä haaste teille.

Kuusamoon ajatuksia selvittelemään...

Huh miten nämä viikot ovat ottaneetkin  voimille... mistähän johtuu, että kaikki "tökkii"..nokka meinaa mennä maahan ihan väkisin, on vetämätön ja itkuinen mieliala.

Olotilaani on hallinnut muutenkin jo pitkään sisäinen pakottava tunne, että minun on muutettava jotain elämässäni, muuten tästä ei hyvää seuraa..  Mutta olen pelkuri raukka joka ei uskalla hypätä uusien haasteiden selkään, kun ei voi tietää kantavatko siivet vai tuleeko mahalasku....

Työmääräni ei ole enää päällekaatuva, mutta jotain puuttuu, en löydä sitä innostumisen sisäistä paloa joka minulla on työssäni aina ollut. Olen jotenkin, kuin maahan lyöty katkennut kuiva korsi. 

Välillä on päiviä, jolloin tuntuu että jaksankin ihan hyvin ja taas seuraavana aamuna tai päivänä tulee takapakkia.

Ainakin parin vuoden ajan minusta on  jo tuntunut, että luova puoleni yrittää  saada äänensä kuuluviin, koska olen sen elämässäni joutunut jättämään taka-alalle  jopa osin tukahduttamaan, työ  yms. kiireiden takia. 
Olen ollut jo jonkin aikaa, kuin tienhaarassa jossa on useita polkuja ja olen neuvoton mitä niistä jatkaisin, ja mikä tie kantaisi.

Onneksi minulla on ensiviikolla viimetalvena pitämättä jäänyt talvilomaviikko edessäni. Lähden lauantaina aamulla ajelemaan kohti Kuusamoa.

Kiertelen karhunkierroksen maisemissa alkuviikon ja loppuviikosta osallistun valokuvauskurssille. Toivon, että tuo yksinäinen alkuviikko rauhoittaa olotilaani ja ehdin kuunnella itseäni ja olotilaani, jospa keksin sen viisasten kiven jonka avulla löytäisin keinot selvitä tästä suosta jossa tarvon.


Toivottavasti minulla on iloisia juttuja kerrottavana  kun palaan reissultani.
Ainakin uudenlaisia valokuvia luulen voivani esitellä  teille rakkaa uskolliset blogiystäväni . 

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua ja upeita syksynkuulaita ja värikkäitä päiviä tulevalle viikolle...