maanantai 30. elokuuta 2010

Kurjenkierrosta, Satakuntaa ja valokuvaajantehtäviä

Olen pahoillani rakkaat blogiystäväni, etten ole ehtinyt kovasti kommentoimaan blogejanne, vaikka kurkistelemassa olen niitä käynytkin. Työ vie taas aimo-osan energiastani, mutta toivon, että tämä elämä taas tästä tasoittuu normaaleihin uomiinsa, niin jaksan paneutua ihaniin blogeihinne paremmin.
Laitan muutaman rivin juttua ja muutaman kuvakollaasin viimeajan tapahtumista.

Sunnuntaina 22.08.  lähdin keräämään Kurjenkierroksen retkeltä  voimia tulevalle työrupeamalle.
Käveleskelin pitkoksia voimapaikalleni pieneen saarekkeeseen istuskelin aikani, keittelin kaffeet ja jatkoin matkaa. Taivaalla seilaili tummia pilviä, joten päätin palata lintutornille. Kiipesin torniin ja ihailin useita toveja auringon, tuulen ja pilvien värileikkiä maiseman yllä.






28-29.08. Lauantai aamuna lähdimme ajelemaan satakuntaan Valokki-siskoni, hänen miehensä ja äitiliinin kanssa. Vietimme nuorimman siskoni luona vanhimman siskoni ja miehensä läksiäisiä, he palaavat taas etelän lämpöön talveksi asustelemaan.
Samalla vietimme uuden konehallin harjakaisia ja Internationaali-traktorin synttäreitä yms.
Valoru-sisko oli laittanut taas niin upeat kattaukset ja somisteet ettei niitä voinut kun henkeä haukkoen ihailla.
Lauantai-iltana kokeilimme myös konehallin akustiikkaa paukutellessamme kehärumpuja :) Miesväki väsähti ja kömpi nukkumatin seuraksi ja me tytöt hipsittiin kotaan makkaranpaistoon ja loppuilta kului kodassa tulilla istuskellen ja mukavia jutellen.







Tänään maanantaina 30.09. olin kuvaamassa poikani perhettä.
He ovat innokkaita keskiaika-harrastajia.  Poikani esiintyy ryhmässä nimeltä Faravidin sudet.
Vaimonsa Saija on valmistanut koko talven uusia asusteita koko perheelle. Mm. lautanauhaa on tehty kilometri tolkulla ja historiaa tutkittu innokkaasti. 
Tänä kesänä he ovat osallistuneet Raaseporin, Verlan ja Hämeenlinnan - keskiaikatapahtumiin.
Ohessa kuvakollaasia  ottamistani kuvista.

Näiden kuvien ja höpötysten myötä oikein ihanaa viikkoa, teille kaikille mukavat blogini lukijat.


sunnuntai 22. elokuuta 2010

Utua mökkijärvellä.

Vietin viime viikonloppua mökillä kahdestaan äitiliinin kanssa.
Heräsin aamuyöstä, kun isokoskelo lensi kaakottaen järven ympäri ja mökin ohi, matkallaan isolle järvelle.
En saanut enää ,nukuttua joten nousin ylös sängyn laidalle ja tiirailin kännykän kelloa, joka näyttää viittä. Nousen ja käyn ulkona, huomaan, että aurinko on juuri nousemassa ja järvelle on hiipimässä viileän yön jäljilta upea utu. Takaisin sisälle ja nopsaan vaatetta päälle. Sukka on ihan märkä, edellisen päivän plunimisen jäljiltä, mutta on pakko laittaa se jalkaan, kun toisia ei tullut mukaan. Vielä villapaita päälle,  kumpparit jalkaan, kamerat kaulaan ja kamerajalka kainaloon ja sitten menoksi rantaan.

Huurahammajaiset ovat juuri aloittaneet taianomaisen tanssinsa järven pinnalla. Noseva aurinko on vielä ujona kajona metsänreunan takana. 
Pikkuhiljaa järvi muuttaa väriään auringon noustessa piilostaan. 
Pian sen säteet ovat saavuttaneet puiden latvat ja siivilöityvät upesti usvan läpi. 
  Aurinko jatkaa nousuaan ja sen kehrä palaa puiden latvojen yllä.
 Usva jatkaa vielä hetken tanssiaan järven pinnalla, kunnes sille tulee liian lämmin ja se vaeltaa varjoihin odottelemaan illan näytöstään.

Olen kuvannut runsaan tunnin yhteen kyytiin (melkein kolmesataa kuvaa) ja vasta nyt huomaan miten kovasti minua palelee. Kumisaappaissa olevat varpaat on suoraansanoen jäässä.
Järven rantakaislikossa kimmeltää useitä upeita hämähäkin seittejä, kastehelmet loistaen, mutta minulla on liian kylmä, että enää voisin keskittyä kunnolla niiden kuvaamiseen.

Nyt on pakko kipaista takaisin sisälle ja peiton alle hetkeksi lämpiämään.

lauantai 21. elokuuta 2010

Loman loppuaika, retkiä tuntureilla ja muutama päivä Rovaniemellä.


Kiilopäälle tulimme Torstaina iltapäivällä ja pois lähdimme Sunnuntaina aamulla.
Kanerva oli aivan upeassa kukassa jokapuolella tunturin rinteitä.
Lauantaina retkeilimme , Ahopäiden suuntaan jossa haahuilimme pitkät pätkät omilla teillämme, keiteltiin kahvia ja paistettiin makkarat Kunzin keittimellä. Pötköteltiin tunturin rinteellä auringosta ja hiljaisuudesta nauttien. Pois tallusteltiin merkattua reittiä.. olikohan poropolku nimeltään.
Kissan vai harakankellot kukassa


Koirat varjossa, jottei tuu läkähdys, kun on aika lämmin paikka tämä.
Isäntä pötköttelöö ja kaffe porisee Kuzin eräkeittimen liekillä.

Ja matkaan ....
Hienon vihreää sammalta.
Mulla oli Tokko ja Dorri hihnassa, niin valokuvat jäi näihin muutamaan otokseen...
Kun palasimme autolle, siellä oli suunnistukset parhaassa vauhdissa, seurailtiin juoksijoita auton ikkunasta samalla kun valmistettiin päivällistä.

Sunnuntaina ennen kymmentä olimme jo matkalla kohti Rovaniemeä.
Pari kuvaa lounastaukopaikastamme, jossa huomasimme että kaasupullo on taas tyhjä! Ilmeisesti vuotanut taivaan tuuliin. Seuraavalta huoltikselta haettava uusi, jottei jääkaappi sula.

Iltapäivällä noin kolmen aikaan saavuimme Rovaniemelle, jossa sataa ropisteli oikein iloisesti. Synttärisankarin mökillä vietimme lämpimät ja ikimuistoiset hetket, saunoen, syöden ja puhellen. Lämmin kiitoshali hänelle.
Tiistaina illansuussa lähdimme huristelemaan kohti Pohjanmaata ja kotia, jossa olimme illalla 22:30
Ihana reissu kaikenkaikkiaan ja jalkakin kesti tuntureilla kiipeilemisen päivärepun kanssa, eli kyllä se siitä pikkuhiljaa entiselleen palaa.

Matkan aikana punoin Oili-kaulaketjun ja ranneketjun hopeasta, sekä piiitkän pätkän piinaketjua...

perjantai 20. elokuuta 2010

Tuntureiden aarteita


 Kaikkea tällaista sieltä tunturin rinteiltä löytyi.









Ajeltiin Kiilopäälle muutamaksi päiväksi

Lomaviikon kertomukset senkun jatkuu.....
Sataa sataa ropisee, tili tili pom.... koko yön, mutta onneksi aamulla ei enää satanut, joten koiruuksien aamulenkki sujui ilman kastumista.

Tänään päätimme, että ajellaan Kiilopäällä olevalle leirintäalueelle muutamaksi yöksi. Siitä olisi lyhyt matka tuntureille, ja näin toteutuis mun ainut toivomus tällekkin reissulle, pääsen kipaisemaan tuntureille.
Tämä on jo ties miten mones kesä, kun en ole päässyt kunnon rinkkavaellukselle :(. Aina tulee jotain muuta... nyt on nämä kolme koiraa, ei ole niinpaljon rohkeutta, että tämän ajokoiran kanssa uskalatautuisi telttaan nukkumaan... siinä voisi olla teltan seinässä reikä, kun poro tai jänes menisi liian läheltä. 

Puolenpäivän jälkee olimme jo Kiilopäätunturin juurella.
Kanerva on upeasti kukassa Ahopäiden ja Kiilopään rinteissä, mutta hiukka on sateista nytkin.
Kiilopäälle saavuttuamme menin kyselemään autopaikka. Virkailija kertoi, että viikonloppuna on alueella tunturisuunnistuksen SM kilpailut, mutta jollei se teitä haittaa niin tässä on lista vapaista leiripaikoista.
Päätimme ettemme anna kisojen häiritä itseämme ja lähdimme valkkaamaan itsellemme autopaikkaa.  Löysimmekin sellaisen, jossa oli tila kahdelle autolle, eli tulisi vain toiselle puolelle asukkaita.
Iloisena hyvästä paikasta teimme sisääntuloilmoituksen ja saimme sähkötolpan avaimen...
Tällainen pieni silta on meidän nokkamme edessä ja ihania tupasvilloja joka paikassa.
Laitoimme jääkaapin sähkölle ja samalla huomasimme, että kaasupullo on lähes tyhjä... ja uusia saisi vain Saariselän nesteeltä... no sinne on lähdettävä sitten aamulla.. 
Tokko tässä tuumaa, jotta mikä täs ny maksaa, ku ei pääse tunturihin ollenkaan.
Ei se normisti pöydille pompi, mut auto on  niin outo paikka, jotta vähän vallattomuuksiakin tuli tehtyä.


Aamulla ajelimme Saariselälle hakemaan kaasua ja sitten haipakkaa takaisin, että ehdittäisiin retkelle.

Niin ja tiedättekös mitä, aamulla oli suunistusporukat kertomassa, jotta SM-tunturisuunnistuksen maaliintulolinja menöö ihan meidän auton sivusta ja nokan edestä... ohjausliina tuli kiinni auton nokkaan.. jotta meillä on aitiopaikat kattella suunnistajia.
Kaasut on saatu ja niin lähdimme tallustelemaan Luulammille vievää polkua,
Koirakolmikko kiskoi poronjäljille ja pupujen hajujen perässä.
Kanerva on upeassa kukassa, sitä oli vaaleaa ja tummaa liilaa ja ihan valkoistakin näimme.

Poroja on todella paljon liikenteessä (huomasimme sen jo matkalla, vähänväliä pompsahteli "häkyräpäitä" tielle)
Tämän sarvipään bongasimme kauempaa, joten kiersimme suosista mönkkäriuran kautta lenkin, jotta koirat pysyisivät paremmin ruodussa.
Ihan maharotonta haahuilua oli Jepen ja Tokon touhu... tuallakin menöö poro,
Kivaa täällä on poroja!

Monen mutkan ja kiepin jälkeen päätimme istahtaa rinteelle, josta näkyi Luulammille. Tässä keittelimme taskuraketilla kaffetta ja söimme eväsleipiä. Useampi poro kävi uteliaana kurkkimassa jotta ketä oomma, ja siitäkös koirat tykkäs, jesses,  ajattelin, että jos pääsöövät irti, mistä ne löytyys.
Tästä näkyy Luulammet.
Poijaat luuraa poroja.

Dorri ei niin kauhiasti piittaa poroosta, mutta rapsutukset on sille kaikki kaikessa.

Sielä se on mun laumani. Mä lähdin kameran kanssa bongailemaan mitä kivaa tunturin rinteeltä löytyisi.
Laitanpa huomiseen postaukseeni kuvia löydöistäni... Niin ja illalla innostuun vielä kipaisemaan Kiilopään huipullakin lenkin kameran kanssa.

torstai 19. elokuuta 2010

Kolmantena päivänä ajeltiin Rukalta Savukoskelle ja Marttiin.


Rukatunturin turvallisessa kainalossa yö sujui rattoisasti. Aamusella ohi jyristelevät hiekkarekat herättivät.
Aloimme laittelemaan aamutoimia, eli kaffetta, kaurapuuroa ittelle ja koirille. Ensin puurot ja kaffeet omaan massuun ja sitten koiruuksien ruokkiminen, ne syö vain sitä kaurapuuroa, ei kahvia :) . Aamiaisen jälkeen on aamulenkin vuoro ja siippa lähti lenkille koirien kanssa. Palatessa kertoi että olipa ollut hankala lenkki, kun oli pupuja ja poroja pomppinut ihan nenän edestä ja koirat olivat yrittäneet jokainen kirmata niiden perään.

Kävimme kiepin Rukan ympäristössä, ja pakenimme äkkiä pois, herranjestas, että siellä on rakennettu, hotelli toisessaan kiinni, ei meinannut samaksi paikaksi uskoa jossa olemme veittäneet paljonkin aikaa muutamia vuosia sitten.

Rukalta lähdimme ajelemaan kohti Salla.
Äiti ja isi ovat asuneet jatkosodan aikana Sallan Karhujärvellä, kun isä oli toiminut siellä poliisina. Hän valvoi mm.sotatoimialueelle menevää liikennettä. Velivainajamme Lasse on syntynyt Sallan Kursussa. Siksi ajattelimme "kurkistella" noita omaisteni historiaan kuuluvia paikkoja. Mieitin siinä ajellessamme Sallan teitä, että, onkohan isipappa nähnyt nämä samat kelot ja tunturit silloin aikanaa. 
Ikävän ja haikeuden kyynel tirahti väkisinkin silmään. Usein ajattelen millaistahan elämämme olisi ollut jos hän olisi saanut elää sen kanssamme.
Sallassa pidimme ruokapaussin, tässä kuva Kaunisharjun levähdyspaikalta. 
Keskustassa täydensimme taas jääkaappia ja auton tankkeja (vesi ja nafta), sataa tihuutteli melkein koko ajan ja niinpä päätimme hyristellä pikkuhiljaa ylöspäin Savukosken suuntaan.

Kävimme Martissa asti ja palasimme yöksi eräälle soranottopaikalle Sodankylän risteyksen lähettyville, olikohan paikan nimi Hihnavaara.
Paikalla oli jo muutama muukin levähtäjä jotka eivät meistä välittäneet tuon taivaallista.
Myöhemmin sateen yltyessä, katsoivat kuitenkin parhaaksi pinkaista metsän suojaan.
Istuskelimme iltaa sisällä autossa, kun ei oikein huvittanut sateeseen lähteä rompsimaan.
Jeppe tykkäsi nukkua auton ajomiehen paikalla (ajokoira kun on ;) 
 Ikkunan ulkopuolella likomärkä puputti kävi popsimassa heiniä, eikä Jeppe tiennyt siitä mitään.

Pupun ja porojen kuvat on vähäsen epäselviä, kun ne on otettu sateisen autolasin läpi.

Kuusamoon on luvattu ukkosmyrskyjä ja meitä jännitti, että ehättääkö se tännekkin asti. Yöllä kuului kauempaa ukkosen jytyä ja satoi kaatamalla, mutta ei onneksi tullut päälle asti.
Kuvasato on alkumatkasta jäänyt aika vähäiseksi, sateesta ja muista kiiruista johtuen...
Katsotaas mihin sitten seuraavana päivänä päädymmekään.