maanantai 28. kesäkuuta 2010

Juhannusarvuuttelua


Arvatkaas mikä se tämä on?

Aivan oikein,
se on  pikkunen sanko, joka roikkuu  saunan seinällä vanhassa kalaverkon ripustus tapissa.

Humala kiipeilee koristamassa sen auringon haalistamaa kylkeä.


Ja sekin on totta, että  siinä on ollut joskus Dronningholmin mansikkahilloa.

Usean kesän hilloelämänsä jälkeen se on palvellut pyykkipoikien säilytyspaikkana pyykkinarun läheisyydessä.



Tältä se näyttää sivustapäin kun ilta-aurinko siihen paistaa


Mutta kurkistakaapas sisälle :) 

Nyt sanko onkin  harmaasieppo perheen koti



keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Juhannustoivottelut

 Viimeaikoina on ollut niin paljon puuhaa ja hidasta tämän jalan kanssa kompurointi, etten ole paljon blogistaniaan ehtinyt.
Käyn sitten juhannuksen jälkeen tutkimassa ja kommentoimassa blogejanne oikein urakalla :)

Hieman on ilmassa alavireisyyttäkin, joten sanat on olleet kateissa.

Siksi en tälläerää höpöttele enempää vaan toivota teille kaikille mukaville blogini lukijoille virtuaalisten halausten kera oikein ihanaa ja rentouttavaa juhannuksen aikaa.




perjantai 18. kesäkuuta 2010

Runo se tulla tupsahti.

 

Mieli raskaana, harmaana mataa
ovi lukossa, haassa
iloisten ajatusten, sanojen maassa.
Sydämessäni suru huoli
nytkö jo runokekijunikin kuoli.

Vaan eipä sittenkään,
sanoja, kun paperille laitoin
ajatukset toisella tavoin taitoin.

Löytyipä oikea hyvä olo
ja samalla runokeijuni kotikolo

Sielläpä tallessa sanojen pirta
ulos vyöryi, kun vierivä virta

Enää ei ole maassa mieli
kun solisee oma runokieli

Tällainen on sen tämänpäivän sato
toivottavasti ei käy lukijoiissa kato  :)

Mukavaa perjantain jatkoa

ps: piti vielä sanoa, jotta en tiedä, miten runoja pitäisi oikeasti ja sääntöjen mukaan kirjoittaa, mutta kirjoittelen omalla tavallani. Valitettavasti teksteihini tahtoo putkataa pääosaan herrat lukihärö ja kirotusvire =).

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

No nytpä tämän akan kävi köpelösti.

Tapahtui tänään, kun tulin pois jokaviikkoiselta käynniltäni "sparraajani" luota, jossa olimme juuri käyneet mielikuvassa läpi jämäkkää oman mielipiteen ja kieltäytymisen opettelua.
Olin vissiin niin jämäkkä ja suoraselkäinen etten kattonu eteeni.... ei vainkaan :)

Vaan alaovella vastaan tuli kovalla vauhdilla tyttö, joka työntyi sisään samasta ovenraosta, kun minä olin menossa ulos. Siitä hämääntyneenä annoin hänelle tilaa ja otin samalla liian pitkän askeleen rapulta, jolloin oikea jalkani humpsahti kadulle asti ja  korko osui sopivasti johonkin asfaltin koloon ja eikun nilkka nurin ja emäntä kumoon...
Ensin säikähdin, että apua toivottavasti kukaan ei nähnyt... mutta kun kipu pimensi näkökentän enkä meinannut päästä millään ylös, hätäännyin uudelleen, että apua kukaan ei tosiaankaan nähnyt, koska auttavaa käsivartta ei näkynyt eikä kuulunut...

Kömmin siitä sitten vesi silmistä valuen ja henkeä haukkoen pikkuhiljaa ylös. Raahauduin oven viereen ja pidin lähellä olevasta rännistä kiinni odotellen pahimman kivun laantumista, ettei huimetus vie uudelleen katuun... Kokeilin varovasti pystynkö linkuttamaan muutaman metrin päässä odottavaan autooni. Onneksi sain varpaalla tukien jotenkuten konkattua autolle. Siellä nostin jalan pystyyn kojelautaa vasten hetkeksi aikaa.. mutta turvotusta tuli sillä vauhdilla, että lähdin kiireesti ajamaan koti työterveyden ensiapua. Siunattu asia, että autossani on automaatti vaihteisto ja vakionopeuden säädin... joten onnistuin ajamaan ilman kolareita perille. Ensiavussa laitettiin heti kylmäpakkaus ja jalka koholle. ja buranaa naamariin... Otti se niin kiepeää, että ihan itketti ja kummallinen horkka oli koko ajan päällä...
Sain lähetteen keskussairaalan ensiapupolille, jossa jalka kuvattiin. Onni onnettomuudessa ei murtumia eikä irtipoikki jänteitä tms. Ainoastaan revähdystä venähdystä yms ja upea musta väritys ja komea turvotus. Ilmalasta laitettin ja kyynärsauvojen avulla pikkusiskon kanssa autoa kohti ja kotiin.
Nyt vain odotellaan kivun ja turvotuksen vähenemistä... Persauksissa ja lonkassakin tuntuu kipeitä paikkoja joten kai mustelmia on odotettavissa lisää.

Näköjään se elämä pakottaa hiljentämään vauhtia jollei itte ymmärrä... tuntuikin menevän vähän liian lujaa taas.....Nyt sitä oleskellaan kotosalla ainakin kaksi viikonloppua.
Notta tämmööstä tällä pohojalaas akalla tälläkertaa.
En keksiny oikeen mitään kaunista kuvaa tähän ja noista sauvoista tai jalastakaan ei viitti kuvaa laittaa... joten menköön nyt ilman kuvatusta tämä postaus.

 ...kymmenen minuutin kuluttua: ei en pysty pakko laittaa jokin kuva...


maanantai 7. kesäkuuta 2010

Sitä sun tätä

Aika mennä hujottaa, ettei perässä tahdo ehtiä. Mökkimaisemissa vietimme taas viikonlopun, vaikka kotonakin olisi ollut hommeleita runsain mitoin. Kummitäti tarvitsi apuja, joten kurvasimme perjantaina aamupäivällä sinne ja tänään ajelimme taas kotiin kun huomenna odottaa työpäivä.
Enää tämä kuukausi tätä lyhennettyä työviikkoa ja sitten on taas totuus edessä...

Viimeviikolla käväisimme tervehtämässä lapsenlapsiamme. Jere esitteli että kato mummu kuppa, kuppa.. ( se on kupla Wolkkari) ja pörräys oli kova, kun autot mennä vilisti pitkin sohvan pintaa.
Kun lähdimme viemään koiria iltalenkille Jere sieppasi oman pärisevän leikkiruohonleikkurinsa mukaan ja mennä saapasteli pitkin metsätien varsia, kun isäntämies ainakin, kalastajanhattu päässä ja pitkin askelin. Harmitti niin vietävästi, kun olin unohtanut kameran kotiin, olisi taas tullut niin hauska kuva.
Metsälenkin jälkeen esiteltii kaikki hiekkakasalla olevat autot ja lelut. Hiekka siirtyi kuormuriin ja kipattiin kasalle kerta toisensa jälkeen.

Fannya ja Fiinaa kävimme katsomassa seuraavana päivänä Fiina oli menossa iltapäiväunilleen, mutta istuskeli hetkisen mummun sylissä ja katseli suurilla nappisilmillään, nauraa sikerteli ja jokelteli omiaan. Fannyn kanssa piti lähteä ulos katsomaan, kun hän osaa ajaa polkupyörällään ja hienostihan se sujui. Pyöräretken jälkeen tutkimme kaikkia ihmeitä mitä ulos oli kasvanut. Fanny esitteli, että tässä mummu on metsätähti, ja tuohon kasvaa mansikkaa, seuraa mummu minua niin minä näytän ... ja niin mentiin mättäältä toiselle.

Yritin ottaa valokuvaa metsätähdistä, kovasta tuulesta johtuen, valittelin ääneen, etten saa otettua kuvaa, kun tuuli heiluttaa kukkaa niin kovasti. Samassa Fanny tupsautti itsensä makuulleen mättäikköön ja sieppasi kukasta kiinni, mummu, mummu minä autan ja pidän siitä kiinni ettei se heilu :) Semmonen pieni apuri minulla tällä kertaa..


Eipä tärähtänyt, vähän kyllä ylivaloittui, mutta siihen on mumma syyllinen :)


Mökillä yritin ottaa perjantai-iltana kuvia, mutta tuuli niin hurjast , ettei onnistuneita otoksia tahtonut tulla.  Oli viileää ja oikein piti kaivaa villapaita ja välihousut,että tarkeni olla ulkona. 
Lauantaina oli tyynempää ja lämpimämpää, mutta herttinen sentään mitkä määrät hyttysiä ja mäkäräisiä. Kun sain kuvan tarkennettua hyvin ja just ei tuulikaan kohdetta heiluttanut, niin saaplari sentään hyttynen pistää silmälasien sangan viereen.. hätistä se pois ja otappa homma uusiksi ja sama toistui...ja toistui...onpi se niin kovvaa touhua tämä luontokuvaaminen:)


Myrkkyä ja joku verkkopuku mukaan seuraavalle kerralle 

Eipä muuta kun upean aurinkoista ja kaunista kesäviikkoa.

Laitan tulevalla viikolla, noita työllä ja tuskalla otettuja kuvia tuonne Valokuvauksia blogin puolelle. 



lauantai 5. kesäkuuta 2010

Onnittelut sisarelle

Lämmin onnitteluhalaus sisarelle synttärin johdosta.
Meinasin kirjottaa jotain hianoo  mutta runoukko, avain ja lukko oli kadonneet
joten tyydyin tuohon ylläolevaan
Anna-Maija Kas....mikäköhän sen  nimi nyt olikaan, runonpätkään.

Tämä viesti tulee ajastettuna, vaikka itse olenkin poisssa sähköisten vermeiden läheisyydestä jälleen muutaman päivän.


Kaunista päivää sisarelle ja kaikille teille rakkaille blogini vierailijoille.