keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Mitäs sitä jouluna tapahtuikaan.

Sain lahjaksi Leila siskolta hienon jouluhalon (tuolta löytyi äkkiseltään jotain seliitystä perinteisestä jouluhalosta joka ei ole ruokaa =) etsin lisätietoa myöhemmin. Mukana oli ihana saatekirje ja teksti halon sisältämistä aineksista (tämä näpertely ja nysväys on meidän suvussa kaikilla verissä, kuten tuutte ehkä näiltä blogisivuilta aikanaan huomaamaan.
 tässä lista mitä hyväätekeviä aineksia halko sisältää
  ja tässä kyyneleet silmiini nostattanut ihana saatekirje (Leilan luvalla julkaisen tämän)

Satu, Marko ja Jere kävivät flunssaa uhmaten joulupuurolla aattona ja joulupäivällisellä tapaninpäivänä.
tässä  nuorempi poikamme Marko, poikansa Jere  ja Dorri joulusomisteissa.

kuva on Sadun ottama

Saijalle ja Mikalle syntyi toinen tyttö joten Fanny sai sen toivomansa pikkusiskon
Ensimmäinen kohtaaminen pikkusiskon kanssa.



kuvat on Saijan ja Mikan ottamia

tässä kuvassa vanhempi poikamme Mika ja molemmat tyttäret eli  Fanny ja  vauva.

Eli kaikenkaikkiaa tapahtuma rikas joulunaika, vaikka olemmekin olleet molemmat kovassa flunssassa ja "karanteenissa" kyläilyjen suhteen.
Äitille ei voinut mennä sillä tällainen flunssa melki 90 mummulille joka on just toipumassa selkämurtumastaan voisi olla kohtalokas.
Sama juttu Ähtärin kummitädin kanssa.
Asta siskolla oli kyläilemässä hänen tyttärensä perhe joilla myös 2 viikkoa vanha vauva.
 Mikan ja Saijan luona tämä uusi tulokas, joten sinnekkään ei millään halua flunssapöpöjä just nyt.
Mutta onpa sitten kyläpaikkoja rästissä, kun tästä kuntoudutaan.

Niin ja sitten vielä kuvasin kaikki tekemäni hopeakorut (kuvat ei kyllä oikein onnistuneet kun valaistusolosuhteet ei olleet oikein hyvät) Kuvia voi luurailla tuolta Näpertelyä ja Nysväämistä osiosta.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Joullukortti kuvaa yritin ottaa koirista...


 Ajattelin ennen joulua, että otan muutaman kuvan koirista joulusomisteissa ja teen niistä joulukortit...
vaan eipä ollutkaan niin helposti tehty kun ajattelin. Kamera piiputti, yksikään koira ei pysynyt siinä kohdassa mihin yritin ne laitttaa, nuorin yksilö lipesi ja repi  kaulurin irti ennenkun olin saanu kameran kunnolla asemiin. Kameran salama räppäsi vaikkei pitänytkään tai päällä sattu oleen manualitarkennus vaikkei pitäny Taakse tuli jotain ihme heijastuksia  koirat näytti ihan avaruusolioilta kiiltävine silmineen yms.  Yritin vielä Jouluaattona toisen kerran tulos oli yhtä huono.. joo  joten jätin toiseen kertaan nää korttikuvaamiset =) Tätä pitää harjootella oikeen aijankaas....

 


Lopuksi tähän  Milla Kosken suomentama runo

Koska täällä asuu koiria..

Jos et halua että sinua tervehditään tassuin ja heiluvin hännin, älä tule sisään
- koska täällä asuu koiria...

Jos irtokarvat eivät sovi vaatteisiisi tai koirankarvaiset huonekalut häiritsevät sinua, älä tule sisään
- koska täällä asuu koiria...

Jos et pidä kylmistä kirsuista tai märistä kielistä, älä tule sisään
- koska täällä asuu koiria...

Mutta jos mikään edellisistä ei sinua haittaa...
saat osaksesi rakkautta välittömästi kun astut ovesta sisään

- koska täällä asuu koiria.

~suom. Milla Koski

perjantai 25. joulukuuta 2009

Hip Hei iloinen perhetapahtuma

Kuten tuonne vaellusnettiin kirjoitinki jo.. Yhtään ei enää haittaa ja harmita vaikka meillä on flunssa päällä ja yskittää niin maan kovaa..
Vanhempi poikani ilmoitti tänään klo 13:23, että meistä on leivottu triblamummu ja paappa. Fanny sai hartaasti odotetun pikkusiskon ja Jere toisen serkkuflikan.
Fanny on tähän mennessä ennustanut kuudelle odottavalle äidille kumpaa sukupuolta odotettu vauva on ja aina on mennyt oikeaan !
Muutama päivä sitten hän oli oikein hermostunut kun joku oli maininnut että hänestä ihan tuntuu että Fanny saa veljen.. Fanny oli tomerasti todistanut että EI kun se on tyttö.
Neidin strategiset mitat voi vielä tässä vaiheessa mainita (myöhemmin neidit eivät sitä suvaitse =) ne olivat ovat 50 cm ja 3650g eli hyvänkokoinen tyttö.

Nyt vain odottelemme että parannumme paapan kanssa jotta pääsemme katsomaan. Kyllä elämä onkin vain sentään ihanaa

tiistai 22. joulukuuta 2009

Köh köh Hyvät jouluntoivotukset täältä sängynpohjalta

Anteeksi ystävät etten ole vastannut kommentteihinne tai blogeihinne. Syynä tähän kirjoittelemattomuuteen on hirmunen, ettensanoisi vuosisadan flunssa. Köhimistä on kestänyt jo melkein viikon, ja aina vaan tauti voi hyvin ja vahvistuu.
Niinpä pidemmittä puheitta toivotan kaikille ihanaa joulunaikaa.


tiistai 15. joulukuuta 2009

Pakkasta, auringonpilkahduksia ja muita kuuluimisia

 Edellinen kirjotukseni oli niin painavaa tavaraa, että moneen päivään ei oo tullut mitään ulos aivokopasta.
Tuon kirjotuksen lopullisesti kirvoitti ulos, erään tuttavani väsähtäminen ja epäoikeudet hänen työpaikallaan.
ko asiat ovat aika monella ihmisellä/työpaikalla valitettavaa arkipäivää. Palaan tähän aiheeseen vielä odottakaapas vaan, kun asiaa olen taas tarpeeksi päässäni miettinyt =)

Ystävällinen blogini lukija kertoi että, näillä sivuilla kuvat ja tekstit ovat hieman vinksallaan. Onneksi kertoi, sillä olen olettanut, että sivut näkyvät samoin, kun omassa näytössäni, eli ihan kunnolla.
Yritän selvittää mistä tuo vinksotus johtuu... kunhan ehdin.
Joten vielä kaunis kiitos ilmoituksesta ja vinkeistä kuinka voisin yrittää virhettä korjata.
 
Vihdoin  täälläkin on maassa hieman valkoista härmää ja ilmassa muutamia asteita pakkasta JIPII, yhtenä päivänä paistoi aurinkokin.

Viikonloppuna olimme käymässä Ähtärissä mökillä. Oli niin rentouttavaa ja mukavaa kun istuimme illat takkatulen ääressä ja valona oli vain kynttilät. Ainoat äänet jota kuullui oli koirien tuhina ja takkatulen rätinä.
Saunottiin, käytiin pitkillä kävelylenkeillä, grillailtiin makkaraa ja juotiin muutama glögi...Olo oli kun toisessa maailmassa. 
Kotiin tultuamme onkin sitten taas ollut tietynlaista vipinää  Äidille kauppaan  ja pojan perheen luoksen auttamaan/seuraksi kun  odottavalla äidillä oli huonovointisuutta ja isin täytyi lähteä töihin.
Viimeyönä minua hälyytettiin Fanny väijyyn, kun  vauvanodottajat llähtivät snnytyslaitokselle... mutta oli vielä väärä hälyytys ja tulivat takas kotiin.  jokohan ensiyönä suvun nuorimmainen näkee päivänvalon jännittäviä aikoja elelemme.

Tässä kaikessa hömpötyksessä olen pikkuhiljaa yrittänyt saada tsemppiä päälle, että saisin oman joulun laitettua, mutta jotenkin olen kun koppakuoriainen siirapissa... ei tuu mitään...Harmillista, sillä minä jos joku olen jouluihminen ja nautin joulun laittamisesta lahjojen ja korttien antamisesta yms. Mutta kai se yksi joulu menee ilman laittamistakin...

Kaikesta huolimatta oikein

mukavaa  joulunodottelua kaikille.
Pian on vuoden pimein aika lusittu ja alkaa päivät pitenemään ja taas jaksaa paremmin ...


tiistai 1. joulukuuta 2009

Blogin kirjoittelusta, elämästä, työstä ja vaikka mistä


Tämä blogin pito on jännä juttu.. kun näitä kirjoituksia kirjoittelee sitä  haluai aina kovasti kommentteja kannanottoja... muutoin rupee tuntumaan että turhaan lätisen, jos  sisältö ei kiinnosta ketään. Samantien voisi  laittaa koko sivun ihan vaan ittelle näkyväksi päiväkirjaksi, no ehkä sen teenkin, jossainvälissä kun pääsä rupeaa liikaa höyryämään =)).

Asioiden kirjoittaminen on silti  itselleni niin tärkeä juttu, että aijon sitä jatkaa, vaikkakaan ihan kaikkea mitä päässä liikkuu ei uskalla/halua kirjootella.

Mutta.. mutta ... 
 silti tänään päätin kirjoittaa muutamasta mielessä seilaavasta asiasta.

Olen nyt ollut sairaslomalla vissiinkin kuusi viikkoa.
Sydämmessa pahat rytmihäiriöitä, unettomuutta, pahaaoloa, väsymystä. Mitään vakavaa ei ole ainakaan vielä löytynyt, paitsi stressi, masennus loppuunpalaminen jne.
Työelämässä pitäisi jaksaa vielä ainakin kymmenen vuotta... joka tuntuu aivan mahdottomalta.. juuri nyt.
Tekisi mieli vain paeta metsään, syvälle korpeen ja käpertyä kuusen juurelle, jonsei nyt ikuisesti, niin ainakin pitkäski ajaksi. Pois, pois, mahdollisimman pitkälle  tästä kaikesta, kiireestä, hälinästä, metelistä, kilpailusta, kylmyydestä, suorittamisesta....

Mielessä seilaakin kaikenlaista juuri työelämään, omaan jaksamiseen, identiteettiin, elämän tarkoitukseen, yms liittyen.

Olen aikanani ajautunu tähän työhöni elämän ja eri tilanteiden ohjaamana. (näitä ruodin tuolla repusta ylimenevää blogioisossa, kun aika on kypsä ja jaksamista tarpeeksi, että saan asioita sinne kirjoiteltua)

Nuorena taipumukseni,  haaveeni ja toiveni tulevasta työstä olivat taiteellisella, luovalla, käsillätekemisen, tai hoivaamisen tms alalla.
Elämän kuitenkin kuljetti töihin busines maailmaan ja taiteellinen puoli jäi harrasteeksi, jota jaksaa jos jaksaa..
Työelämään on kuulunut paljon hyviä asioita ja  kokemuksia,  joita ilman minäni olisin paljon, paljon "köyhempi".
Työelämän myötä olen saanut ihania ystävyyssuhteita, hienoja kokemuksia, naurua, iloa, onnistumisen tunteita, tekemisen iloa, luetteloa voisi jatkaa pitkällekkin.

Oma työni, sihteerinä  on paljolti taustahommaa ja kaikki näyttää rullaavan ihan itsekseen, kunnes joku asia on unohtunut tehdä.... eli kielteinen palaute tulee aina perille, harvemmin se, että kaikki meni nappiin ja onnistui.
Sihteerin työ on ollut osaltaan antoisaa ja samanmoisia päiviä on vähän. Negatiivisena asiana on että työhön sälytetään kaikki se mitä kukaan muu ei halua/ehdi tehdä ja työstä tulee sirpleista "tulipalojen sammutusta" sielä ja täälä.   Kurjaa on sivusta kuulla, että jotkut on silti valmiita mollaamaan ja väheksymään, että mitä se muka tekee koko päivän.
Mutta... siis mennäänpä lähemmäs villakoiran ydintä.... minun mielestäni....

Viimesen kymmenen vuoden aikana, nykyisestä työelämästä suomessa, on kadonnut aito ilo, nauru, työkavereiden/esimiesten arvostus, huomaaminen, ystävällisyy, aito tekeminen yhdessä,  auttaminen, välittäminen yms.

Tilalle on tullut hirmuinen  kilpailu, ikärasismi, kyräily, nuoleskelu, toisen työn väheksyminen, vikojen ja virheiden esilletuominen, mollaaminen, syyllisten etsiminen, kuppikunnat, takanapäin puhuminen, näin muutamia mainitakseni

Siksipä heitänkin ilmaan kysymyksiä  nykymenosta:
Onko nykyajan työelämä mennyt ihan persiilleen, vai onko vika vain mun asenteessani...
Onko maalaisjärki kadonnut kokonaan?
Eikö enää välittäminen, toisten huomioonottaminen, yhdessä tekeminen, ilo, nauru tms. "pehmeät arvot" merkitse työelämässä mitään, tai onko ne jopa kiellettyä?
Onko työkaverille/esimiehille/alaisille osoitettu kiitos ja kannustus, välittäminen niin vaikeaa, että se mieluummin unohdetaan?

Onko varaa siihen, että tehdään samat virheet toistamiseen, syystä ettei haluta vaihtaa kokemuksia jo ko asioista kokemusta omaavien kanssa/?
Vaatiiko nykyelämä, että nuori työhöntuleva osaa kaiken (tai hänen pitää ainakin niin yrittää todistaa)
onko jotenkin noloa ja arvoa-alentavaa keskustella, kysyä , vaihtaa kokemuksia asioista?

Miksi pitää käyttää niin paljon aikaa ja energiaa siien, että todistaa  työkavereille esimiehille yms, että olet työssäsi hyvä ja ammattitaioinen?
Miksi aina, kun tulee uusi päällikkö, työtoveri, esimies, pitää työssä jo olevan uudelleen ja uudelleen "markkinoida" itsensä, oma tehtävänsä ja osaamisensa?
(joku markkinoi itsensä nuolesskelemalla, joku mollaamalla toisia, joku yrittää vielä kovempaa, jos ne vaikka huomais, ja joku putoo sairastuneena/luovuttaneena pelistä)

Ja mitäs sitten tapahtuu kun olet yli 50v  ja vieläpä nainen...   niin siinäpä pulma?
Muutut tietyllä tavalla näkymättömäksi, osaamattomaksi, typeräksi, joka pitäs jonnekkin kadottaa maisemia pilaamasta. Uranhuippu, tehtävästä riippumatta, on päästä käsittelemään ostolaskuja (ostolaskunkäsittelijöitä yhtään väheksymättä, tekevät tärkeää työtä.) tai siirto työttömyyskortistoon...
Ja mitä tekee meidän hallituksemme... nostaa eläkeikää  heh heh.. ovat aika kaukana nykymenosta työelämässä.


Mielestäni työelämässä pitäisi olla kaikenikäisiä ihmisiä jotka yhdessä toistensa kokemusta,osaamista arvostaen tekevät työtä. Näin työssä voisi parhaassa tapauksessa olla kokemusta ja uutta intoa/tietoa,. iloa, naurua, onnistumisia, tekemistä, hyvää mieltä yms.

"Kokemus" voisi mm. kertoa, että ei kannata tuohon puuhun ja just tuolla tavalla lyödä päätä ... kato tässä on kuhmu ko kokemuksesta...
ja "uusi into/tieto" kertoisi että mitäpä jos tuon ja tuon voisi nykykeinolla toteuttaa esim näin ja näin...

Kaikkihan on tietysti vielä kiinni siitä miten nuo asiat tuodaan esille...
Kokeneiden klaanissa on tyyppejä,  jotka eivät suostu sitten millään muuttamaan tapojaan työskennellä saatika edes keskustelemaan työskentelytavoistaa ja uutta intoa- klaanissa tyyppejä,  joka haistattaa...ylimielisesti pitkät kaikelle kokemukselle. Niinpä rokka on taas valmis......

......No joo, tulipa taas höpöteltyä tällaasta naivia höpinää, huonolla äidinkielen kirjoitustaidolla, mutta helepotti omaa oloa kummasti...

Ja nyt vatrmaankin joku sanoo että, mitä sä valitat, sullahan on työtä, jumankekka kato meitä jotka ollaan kortistossa. Niin... pulmat on molemmilla,  yhtään en halua väheksyä, työttömän osassakaan ei ole nykyyhteiskunnassa hurraamista.

Kertokaahan onko nuo mun valokuvat liian tummia/vaaleita/räikeitä tms.

Hei haluaisin mielipiteesi noista valokuvistani, miltä ne näyttävät sinun näytölläsi.
Kun otan kuvan käsittelen sitä tietokoneella tarvittaessa seuraavasti..
säädän kontrastia  tummuutta/vaaleutta tarvittaessa,  ehkä rajausta tarkistan, suoristan jos tarve ja terävöitän jos on tarve. Näyttö jolla työskentelen ei ole kuvankäsittelyyn kalibroitu ja ulostuleva kuva voi muiden näytöillä olla silkkaa suttua... joten kertokaapa miltä näyttää oikeesti nämä otokset.