sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Pimiää ja sateista synkkyyttä länsirannikolla


Että jaksaa sataa.. tuntuu että päivä ei ole noussut  kahteen viikkoon kunnolla. Puoli kymmeneeltä rupee vasta taivas pilkottamaan ja uudelleen pimenee jo kolmen aikaan.
Torstaina ei satanut kovasti joten kävin tekemässä peltolenkin ja otin muutaman kuvan,
















Lyttyyn lyöty lato ja vielä pystyssä oleva pääsivät kuviin.



Lauantaipäivän kiertelin Kyrönjokivartta Vähästäkyröstä Ylistaroon, autolla kylläkin. Otin kuvia jokivarresta, vanhoista taloista, kirkosta yms. Lisää kuvia löytyy tämän linkin takaa















Piristäviä asioita tässä synkkyydessä ovat lapsen lapset ja koiruudet jotka pakottavat ulos .

Tänään kävimme viemässä Jerelle joulukalenterin ja huomenna on Fannyn vuoro.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Lauantai iltaa

















Ylläoleva kuva  mökkijärveltä 11.10.2009

Fanny on onneksi jo paremmassa kunnossa. Tänään ei ole ollut kuumetta enää, vähäsen nokka vuotaa ja  yskittää mutta muuten parempi jo. Vieläkään ei olla varmoja oliko rokotuksesta johtuvaa vai itse virus, mutta pääasia kun on voiton puolella.

Perjantaina Jere kävi kylässä mummulassa toi 1v kuvansa. Jere on hymypoika, aina nauru naamalla. Heti kun ulkovaatteet oli saatu pois, pikkumies rupeis kaivelemaan lelukopasta autoja. Parkkipaikka rakentui tuossa tuokiossa olohuoneen pöydälle ja  kovan pörinän kera autoja kaahasi pitkin pöytää edes takaisin. Kerrassaan ihana lapsi hänkin, piristi alakuloista ja sateista viikkoa kummasti.

Tänään paistoi vihdoin aurinko, mutta olin niin väsynyt etten kertakaikkiaan jakasnut kaivella retkikamppeita esille ja milläpä olisin retkelle ajelllutkaan, kun autoni toinen takarengas lakkasi pyörimästä... en tiedä onko käsijarru jumissa vai mikä.. Maanataina siippa vasta ehtii sen tutkimaan...
Iltapäivällä sitten ryhdistäydyin, aloin siivota ja illalla vielä kävin koirien kanssa tunnin kävelylenkillä, ettei ihan hunningolle mennyt tämä päivä.

Huomenna on ihan pakko mennä kameran kanssa ulkoilemaan, muuten jää viikon kuva ottamatta.

Viikon kuva on Vaelllusnetin savusilmien "tempaus" että tulisi otetuksi edes yksi kuva viikossa.
Täältä löytyy linkkit meidän  hurahtaneiden sivuille

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Fanny ja Jere saivat eilen sikaflunssa rokotuksen.

Olin tänään muutaman tunnin hoitamassa Fannya, kun Mika-isi kävi apteekissa ja kaupassa.
Fanny oli eilen puolelta päivin saanut sikaflunssapiikin ja yöllä oli noussut kova kuume. Mennessäni Fanny oli suhteellisen hyväkuntoinen, kuume oli vain 38,4. Tapansa mukaan tyttö pilpatteli ja kertoili kuinka täti oli pistänyt piikillä häntä polveen. Nyt siihen on laitettu laastari ja Fanny on vähän kipeä.

Makailtiin,  luettiin kirjoja ja leikittiin hiljaksiin uudella paloasemalla. Puolenpäivän jälkeen kuume rupesi taas nousemaan hurjaa vauhtia ja tyttö oli ihan punainen, puna nousi kaulalta kohti poskia. Välillä pikkuinen oli tosi voipunut  yritettiin kaikilla verukkeilla ja leikin avulla saada mehua juotettua ja onnistuttiinkin jonkinverran saamaan nestettä hänelle. Ainut hyvä paikka oli isin syli ja siinä pieni nuokkui.
Oli niin suru ja sydäntä raastava nähdä eläväinen "pulinamoottori" ihan hiljaisena ja voipuneena. Toivottavasti huomenna tilanne on jo parempi. Neuvolasta sanottiin, että jos jatkuu yli kolme päivää, ei ole rokotuksesta johtuvaa, vaan itse nöf nöf funssa.

Mieleen  tulee, että kuinkahan paljon tuo rokotus sitten viellä pahentaa olotilaa jos lapsella on jo sikaflunssa päällä!  Lääkäriin ei ole toivoakaan päästä neuvotaan vain että, antakaa kuumetta alentavaa ja nestettä.
No toivotaan että pikkunen on huomenna vetreemmässä kunnossa.

Myös Jere Petteri oli eilen saanu possupiikin, mutta onneksi hänelle ei ollut tullut mitään oireita.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Vaellusten päiväkirjoja

Ajattelin laittaa vaelllusten päiväkirjoja sähköiseen muotoon. Kaikilta vaelluksilta ei ole kirjallista tuotantoa mutta laitan edes ne joista on =). Avasin niille oman blogisivun jossa voi lueskella jos tahtoopi. Tekstit  on kirjoitettu suoraan muistiinpanovihkoista, ja ovat viellä "tönkköä" luettavaa ... ja kirotusvireitäkin on paljon. Referoin noita pikkuhiljaa kunhan ehdin ja jaksan. Ekan reisun juttu vaikutti liian pitkältä luettavaksi, siksipä pätkin seuraavat lyhkäsempiin paloihin...
Oheinen  kuva on 12.11.09 tehdyltä retkeltä

Tänään onkin sitten sikatylsä päivä! Ottaa pattiin ja potuttaa.
Aamulla olin lenkillä koirien kanssa, mutta siitähän ei meinannut tulla yhtään  mitään. Tokko oli ihan tohkeessa, kun joku hyvän hajuinen narttu oli tepsutellut tien laitaa ja Jeppe yritti seurata jäniksen jälkiä... molemmat tietty eri suuntiin... Dorri kulki sivistyneesti jalan vieressä, mutta meinasi jäädä  alle kun nämä kaksi "kloppia" nykivät emäntää eri suuntiin... tais tulla muutama ruma sanakin sanottua..

Nyt täytyisi repiä ittensä ulos, että tämä matalapaine mielen päältä tuulettuis pois.
Kaivelin kuvagalleriaani ja löysin tällaisenkin kuvan. Se on otettu 26.11.2006.. Tuolloin oli ihan musta maa... tänävuonna  on lumi jo käväissyt kylässä, vaikke vielä asumaan jäänytkään.

torstai 12. marraskuuta 2009

Aamuruskoa ihailemassa

Tämänpäiväinen kävelyreissu koirien kera suuntautui jälleen Peurahovin laavun suuntaan. Pakkasta oli muutama aste ja vähän luntakin oli yöllä satanut.
Aurinko pilkisteli taivaan rannassa muutaman tunnin ja meni sitten piiloon pilviverhon taakse.

Tehtiin lenkki metsässä ja sitten laavulle keittelemään kahvia ja paistamaan nuotilättyjä.




tiistai 10. marraskuuta 2009

Vaihdoin blogin pohjaa

Anteeksi ystävät, että tekstit/ kuvat on vielä vähän vinksallaan.
Vaihdoin uuden blogipohjan sivuilleni ja kaikki asetukset eivät asettuneet kohilleen..
Korjailen noita kunhan on enämpi aikaa...

Mitäs mieltä sivusta nyt ootte.. menikö huonommaksi? kommentteja kiitos.

Ensilumi meni..

Maanantaina aamupäivälenkki metsään koirien kera. Lunta enää vähän ja sekin vähä sulaa kovalla vauhdilla kun sataa vettä.

Nokipannukaffeet keiteltiin kumminkin ja annettiin koirien juoksennella itsensä väsyksiin..

Oli niin märkää, että tässä kuvassa Jeppekin näyttää miettivän, että tonnekko mun muka pitäis mennä...

Riistapellolla ei ole enää lunta kun himpun ja tuskin homenna enää yhtään..

lauantai 7. marraskuuta 2009

Ensilumi tuli

Perjantain ja Lauantain välisenä yönä lumisade oli  kuorruttanut luonnon juhlapukuun. Ilma oli kyllä silti plussan puolella, että kovin pitkään valkoisuus tuskin säilyy..

Päästin koirat aamulla ulos Tokko ja Dorri pyöri hangessa ja ajoivat toisiaan takaa.
Pikkukoiruus ihmetteli mitä valkosta töhnää täällä on, ensin yritti seistä niin vähillä jaloilla kun mahdollista, seuraavaksi se yritti syödä kaikki lumet mitä maasta löytyy

Onneksi ymmärsi urakan liian suureksi, luovutti ja alkoi leikkimään Dorrin ja Tokon kanssa.

Puolenpäivän aikoihin edottelin miehelle, että eikös  nyt lähdettäis metsää , kun on luntaki eikä tiedä miten kauan se pysyy .. sain ylipuhutuksi, joten tavarat reppuun ja menoksi.


Koirat oli tohkeissaan kun päästiin metsään, uusia tuoksuja tutkittiin oikein porukalla.

Vietiin reput Peruahovin laavulle ja lähdettiin katsomaan oliko nuolukivien lähistöllä ollut liikettä..
Ja sielläpä Jeppekoiruus otti ensimmäisen jäniksen ajon.. joka kesti vain 10 minuuttia. Erkki oli niin onnellinen ja yhtä hymyä loppupäivän.

Myöhemmin kävin vielä viemässä kuukkelimetsään kuukkeleille talipalloja.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Kuutamoa ihastelemassa ja siskoterapiassa.

Viime lauantain ja sunnuntain vietimme yhdessä pikkusiskon kanssa heidän mökillään. Äitikkä on kuntoutunut sen verran että kertoi pärjäävänsä yhden iltapäivän itsekseen, kun teimme ruuat ja väipalat valmiiksi. Kotiavustaja käy laittamassa aamupalan, lämmittää päiväruuan ja iltapalan.

Mökille päästyämme laitettiin takkan tulet, että viilentynyt mökki lämpiäisi yöksi. Roudattiin tavarat sisään ja kaiveltiin kamerat esiin ja lähdimme kierrokselle lähimaisemiin. Kuvailtiin kaikkea mielenkiintoista, kuljettiin hiljakseen, välillä juteltiin ja välillä kuunneltiin mättäällä luonnon hiljaisuutta.


Illan hämärtyessä palattiin mökille ja laiteltiin kynttilöitä palamaan, sekä ulos, että sisälle.

Kuun ihailu iltaan varauduttiin usealla lämpimällä vaatekerroksella, että tarjettaisiin istuskella rannalla tuulessa..


Kuu paistoikin melkein selkeeltä taivaalta. Istuimme ja kuuntelimme, kun jäät helisivät virinneen tuulen niitä heilutellessa, jostain kaukaa kantautui koiran haukku ja äksy "repe-sorsa" komenteli pesuettaan kaislikossa,  viisi kaunista joutsenia lipui avoveden reunassa. Välillä puhuimme mieltäpainavista asioista ja välillä vain kuuntelimme hiljaisuutta. Kun viileys rupesi tunkemaan liikaa puseroon pakenimme sisätiloihin keittämään kuumaa juotavaa. Mökki oli lämmennyt niin hyvin, että untuvamakuupussissa oli yöllä jopa liian kuuma.


Sunnuntai aamu valkeni puolipilvisenä  ja pieni pakkanen oli kuorruttanut  kasvustot. Onneksi aurinko  vielä tuikahteli taivaalle vierivien pilvien raosta. Pukeuduimme nopeasti, keräsimme kameravermeet mukaan ja  lähdimme tallustelemaan huurteiseen luontoon. Aamupalan tekoon ehdimme vasta lähempänä puoltapäivää.

Iltapäivällä retkeilimme lähistöllä olevaan kuusimetsään.
Menomatkalla meitä tervehti palokärki joka lentää päryytteli editsemme metsänlaitaan, jääden pitkäksi toviksi huutelemaan puunlatvaan.


Kuusimetsän suojaan päästyämme istuskelimme mättäällä kuunnellen tuulentohinaa, ja hienoisen sateen ripsettä,  kun  yhtä´äkkiä siskoni kuiskasi selkäni taakse katsoien:  KUUKKELEITA!.... ja aivan totta kolme ihkaelävää, hyvinvoivan näköistä kuukkelia lenteli lähipuissa. Tuijottelimme niitä lumoutuneina, kunnes hoksasimme, että kuvia... kuvia pitää ottaa. Hätäsesti kamerat esiin ja sihtaamaan jo poispäin menossa olevaa kolmikkoa... no tietäähän sen tuloksen... pari tärähtänyttä otosta.


 Kierreltiin onnellisena vielä hetki kuusikossa ja päätettiin lähteä takasin mökille, sade näytti yltyvän liikaa ja kameroiden sadesuojat olivat mökillä, kuinkas muuten.
Mökkitielle päästyämme meidät säikäytti  edestämme lentoon pyrähtänyt  15 yksilön parvi peltopyitä... mitä ne tekivät keskellä metsää. Sama parvi aiheutti sydämmentykytyksiä vielä parikertaa myöhemminkin, lähtemällä lentoon ihan jaloistamme.

Kaikilta osiltaa viikonloppu oli erittäin antoisa ja rentouttava, sillä pääni oli ihan tyhjänä energiasta ja täynnä stressiä ja pahaaoloa, että tuli tosi tarpeeseen tämä siskoterapia ja luonnossa "kässäily".