maanantai 31. elokuuta 2009

Mättäällä istujan mietteitä

Sumu hiipi, kuin varkain ilta-auringon laikuttamaa tyyntä järvenpintaa.
 Yöllä se oli saavuttanut jo pihapiirin myrskylyhdyn, luoden sen ympärille pehmeän pumpulisen takikapiirin.
 Elokuisesta lämpimästä yöstä huokui levollisuus ja tumma rauha. 


 Vielä aamullakin usvan valkea vaippa lepäsi maiseman yllä, kietoen lempeään huomaansa järven ja sen lahdella lipuvan joutsenparin.

Kaikki rannan seitit se oli saanut kimmeltämään helmien lailla.

Värisevällä syksynpunaamalla lehdellä, on utuhelmet, kuin herneet palossaan ripirinnan ja juolukallakin kasteinen ilonkyynel sinisellä poskellaan. 
 Sienten lukuisa kansa nosteli  hattujaan sammaleesta, ja kesän viimeisin värisevä vanamo valmistautui talviunilleen kotimättäänsä kainalossa.
Ilmassa leijui huumaavan vahvana syksyn tuoksu, johon sekoittui rannan sammal ja suopursut sekä viimeisiä kukkiaan varisteleva kanerva jäkälikössä.

maanantai 24. elokuuta 2009

Runo ja väliaika tietoja

Kun on kiire niin kiire ettei ehdi mitään kunnolla ei ajatella selkeästi on aika kävellä hitaasti neulaspolkua syvälle metsään Hyvin hitaasti
(Maaria Leinonen)






Maaria Leinosella on paljon ihania luontoa käsittelevää runoa, jossa asiat on sanottu ihan siten kun itsekkin haluaisin sanoa, jos osaisin. Hundrakommunin reissu tuli tehtyä. Lankoskella kuvattiin, samoin Leineperin ruukilla, ja pellon pientareilla jne. Elo juhlaa vietettiin pikkusiskon maistuvien herkkujen ääressä. Seuraavana iltana ruukin kuvausreissun jälkeen istuttiin kodassa, paukuteltiin rumpuja (tai siis siskot paukutteli ), keiteltiin kaffeeta ja naurettiin hassuille jutuille vedet silmissä. Lauantain kunniaksi lämmitettiin kannibaalin pata (kylpytynnyri) ja lilluttiin siellä useampi tunti nauttien lämpimästä vedestä ja pimenevästä illasta. Kovasti odoteltiin , että tulisi tähdet esiin pilvi verhon takaa, vaan ei.. päättivät pysyä pilvessä, mutta mukavaa oli silti. Joitakin kuvia

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Ja taas moon menossa...

olen muutaman päivän poissa koneen ääreltä. Livahdamme jälleen siskojen kanssa pöpelikköön... Nyt porhallamme Porin seudulle jossa nuorin siskoni asuu. Hänellä on vielä tämä viikko lomaa kuten myös minulla, ja kolmannella siskolla on työajanlyhennysvapaa..

Nyt taidan jättää kaikki koiruudet miehen vaivoiksi (suostuu kuulemma ihan mielellään) ja keskittyä kunnolla valokuvaukseen.

Toivottavasti on hyvät kuvausilmat...

HIH taitaa tämä retkikärpänen pikkuhiljaa purra noihin pikkusiskoihinkin... kiva juttu, jospa sitten joskus päästäisiin yhdessä pidemmällekkin retkelle.

Mutta nyt pakkaamaan...

Terveisiä Pyhä-Häkistä

Nyt on muutaman päivän miniloma pidetty. Yhtenä aurinkoisena päivänä tallusteltiinPyhä-Häkin kansallispuistossa, kahden pikkusiskoni ja koiruuksien kanssa. Taas tuli taivasteltua uskomattomia puita ja maisemia, siellä jos missään on oikein kunnollista menninkäisten ja haltioiden asuinmaisemaa. Etenimme hiljaksiin valokuvaillen, huokaillen ja ihaillen. Dorri ja Tokko olisivat kyllä mielluusti menneet reippaanpaakin vauhtia. Edellä oli mennyt Tokon mielestä joku niin hyväntuoksuinen tyttö-koiru, että ihan ulisuttamaan pukkasi... ja joka mättäänsivu piti kuopia tiedoksi muille uroksille, että ymmärtäisivät kuka täälä on ny kunkku...
Koko päivä saatiin tuhlatuksi reissuun, välillä istuttiin pitkiä toveja kuunnellen tuulen tohinaa puissa ja katsellessa kanervankukkien keinuntaa ja kun kaffeehammasta rupesi kolottamaan taskuraketilla keiteltiin kelonkylkeen nojaillen kolotuslääkettä.
Pidempi tauko.. siis oikein pitkä.. pidettiin Kotalammen keittokatoksella.


Tähän laitan linkin Pyhä-Häkin kuviin kunhan sen opin tekemään tällä hetkellä kuva-albumiini pääset kun klikkaat valokuvaani.

Muutama päivä pidettiin sadetta siskojen ja äitikän kanssa, mökillä Ähtärissä, poimittiin sieniä ja mustikoita ateriatarpeiksi. Äitikkä (maaliskuussa 90v täyttävä) kävi kalassa, mustikassa, poimi sienet ja vadelmat ja säilöi niitä talvenvarallekkin monta purnukkaa.
Me sisarukset mietimme, että mitähän meistä on jäljellä, kun tai jos saavutamme noin korkean iän( tällä hetkellä ainakin tuntuu että ei oo puoleksikaan niin energinen ja pirteä kun hän, vaikka ikää on montakymmentä vuotta vähempi) noo esikuvaa on ainakin olemassa.

Valokuviakin tuli napsittua jonkinverran ja lisään niitä tuonne picasavepin puolelle.

En sitten lähteyntkään retkelle Salamajärvelle, minun piti tuoda äiti kotiin reissulta. Noo toisen kerran sitten.

torstai 13. elokuuta 2009

Mökille tekis mieli

Ja siksipä päätin tänään, että lähden huomenissa ajeleen. Otan Dorri- ja Tokko-koiruuden mukaan ja tulen vasta ensiviikolla takas. Mies saa jäähä tuon pikkukoiruuden kanssa kotimieheksi...
Ajateltiin jos on ilmoja piipahtaa sisarporukassa Pyhä-Häkin kansallispuistossa päivä reissu.
Kun ensiviikko koittaa ja kuulen ilmoista, päätän lähdenkö tekemään parin yön reissun esim Salamajärven luonnonpuistoon...

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Hoh hoijaa kesäloma kohta mennyt...


Kaikenmoiset velvollisuudet syövät suurimman osan ajasta... ja miehen ottama ajokoiran pentu...
Niin ihana mutta voi mikä riiviö :)



Juu niin se aika mennä hujottaa... ja nyt rupee oleen paniikki päällä, kun loma loppuu kohta ja pöpelikköön oon päässyt
ainoastaan kerran... hemmetti että ottaa päähän...

Olen yrittänyt saada aikaa muutaman yön reisulle koirien kanssa, vaan ei aina on jotain menoa
äiti 90v. tarvitsee apua, ja lapsenlapsia on hoivailtava... (molemmat toisaalta ihan kivoja hommia) Rakastan marjastamista ja sienestystä, vaan en enpä näillekkään retkille vielä ehtinyt/jaksanut..

Niin... aikanaan minun oli tarkoitus kirjoitella vorotteluvapaastani ja siihen johtaneista syistä tänne blogiin, mutta niin se vain jäi tekemättä, on jotenkin vaikeata kirjoittaa päässä myllertävää kaaosta ulkopuolisille ymmärrettävään muotoon.
Vuorotteluvapaa oli ehdottomasti hyvä asia, vaikken ehtinyt/jaksanut tehdä puoliakaan niistä asioista joista haaveilin.

Nyt työssä on oltu puoli vuotta ja se on imaisemassa minut syövereihinsä.. miksi kummassa ihmisen pitää ajautua sellaiselle alalle jossa eteenpäin rypistely on niin työlästä. no kai se on oma vika. Tästä tuli taas tällainen vali vali teksti, mutta lupaan kirjoitella ilosempiakin asioita.