Reppuun kasattua

Retkellä, aurinkoa, lunta ja huippu seuraa.

2012-01-07T22:56:00.000+02:00

Voi miten kovasti olenkaan kaivannut juuri tällaista päivää.

Lunta maassa ja puiden oksilla. Kultainen kehrä sinisellä taivaalla. Aurinko ei kovin korkealle nouse tähän aikaan vuodesta, silti sen säteet saavat hangen kimmeltämään tuhansin timantein.

Pieni pakkanen kipristelee nenänpäätä ja ilma on raikasta ja ihanaa hengittää.

Nuotiossa rasahtelevat puut ja tervaksen tuoksu sekoittuu paistuvan lohen muheviin aromeihin. Nuotioaterian kruunaa tietenkin nokipannukahvit.

Lyhyt päivä kuluu nopsasti ja ennenkun huomaammekaan sininen hämärä on laskeutunut ja kuu kiivennyt taivaalle.

Pakkanen kiristyy ja pimeys syvenee, ainoastaan kuu valaisee tienoota, nuotion iloiset liekit ovat hiipuneet lämpimäksi hiillokseksi.

Seuraamme kun kuun eteen ilmestyi helmiäishotoisia pilviä, häipyen ja ilmestyen jälleen. Tätä näytelmää olisi voinut katsella vaikka koko yön,

mutta valitettavasti oli pakko lähteä kotiin, ja varpaitakin rupesi pakkanen jo pikkuhiljaa nipistelemään.

Kiitos ihanasta päivästä.

Mukavaa viikonlopun jatkoa ystävät.

Hyvää Uutta Vuotta

2011-12-30T15:10:00.000+02:00

Hyvää ja Rauhaisaa Joulua

2011-12-23T23:27:00.000+02:00

Tonttu

1.
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydän untaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
2.
Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun,
katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.
3.
Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja haastaa-
"ei tätä ymmärtää en voi,
ei tää pulma on vasta"-
heittää tapaansa järkevään
taas jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimeen ja työhön
lähtee puuhiinsa yöhön.
4.
Aitat ja puodit tarkastain
lukkoja koittaa nytkyin-
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin;
suitset ja siimat ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi
torkkuen vasten seinää;
haassa se puree heinää.

5.
Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko;
kanat jo katsoo, pienallaan
istuu ylinnä kukko,
kopissa Vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi,
tonttu harmaanuttu
Vahdille kyllä tuttu.

6.
Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki,
tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki;
varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot pienet nuo,
ken sitä kummeksis juuri;
hälle se riemu on suuri.
7.
Isän ja pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten
nukkuvan lasna; mut mistähän
tie oli avutonten?
Polvet polvien tietämiin
nousi, vanheni, läks'-mihin niin?
Ongelma, josta halaa
selkoa, noin taas palaa!
8.
Latoon parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa;
pääskyn naapuri suovallaan
on liki räystään rajaa;
vaikka pääsky nyt poissa on,
keväällä tuoksuun tuomiston
kyllä se saapuu varmaan
seurassa puolison armaan.
9.
Silloin se aina sirkuttaa
monta muistoa tieltä,
ei toki tunne ongelmaa,
näin joka kiusaa mieltä.
Seinän raosta loistaa kuu,
ukon partahan kumottuu,
liikkuu parta ja hulmaa,
tonttu se miettii pulmaa.
10.
Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
ajan virtaa on kuulevinaan,
tuumii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.
11.
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

Tämän ihanan Joulu laulun myötä haluan toivottaa teille rakkaat lukijani

Hyvää, Rauhaisaa ja leppoisaa Joulua

toivottelee Kaarnikka

Ensilumia vuodesta 2005

2011-12-05T16:04:00.001+02:00

Tämä kuva on 2011 marraskuun 20 päivä Kivi-ja levalammen tekoaltaalta. Lunta ei yhtään mutta vähän oli jo jäätä.

Ihan ensimmäiseksi kiitos taas teille hyvät lukijani, mukavista ja mieltä lämmittävistä kommenteistanne. Monen monta kertaa olen miettinyt blogien lopettamista, kun on oikein tympeys ja väsymys viipynyt mielessä. Tällöin olen aina palannut vanhoihin postauksiini ja teidän kannustaviin, lämpöä tulvillaan oleviin kommentteihinne ja taas olen jaksanut jatkaa, ei ainoastaan blogeja,vaan myös tätä päivittäistä puurtamista elämässäni :)

Tällä kertaa ajattelin tehdä postauksen loka, marras, joulukuun "ensilumikuvista". Mitään varmaa tietoa, siis kirjanpitoa minulla ei ole, ainoastaan valokuvia joten ihan fakta tietoa tämä ei ole. Lisäksi nämä säätilat on täältä länsirannikolta, jossa syksy on yleensä aina hyvin leuto ja toisenlainen kun esimerkiksi itärajalla tai pohjosessa.

Kuvat ovat laadultaan sekalaisia, koska niitä on otettu milloin milläkin kuvausvälineellä :) mutta älkää antako sen häiritä.

2002-2004 vuosien digikuvat on cd-levyillä enkä niitä tähän hätään löytänyt... joten aloitetaan vuodesta 2005

2005 Ensimmäiset lumikuvat on otettu 01.12. Auringonsäteet koristivat pihapuita 22 joulukuuta upeasti.

2006 Ensilumi tuli yllättäen jo lokakuussa 28 päivä. Kesäkukat oli kukkineet siihen asti täysillä ja olivat yhtenä aamuna lume kuorruttamina

2006 lokakuussa satanut lumi suli marraskuussa pois ja pellot olivat mustalla mullalla. Kollaasin kaksi vasenta kuvaa on otettu joulukuun kolmas päivä. Joulukin taisi olla melko lumeton.

2007 Ensilumi tuli maahan 04.11. J oulukuun metsäretkelläkin lunta oli viellä sopivasti, mutta jouluksi se suli pois.


2008 Ensilumi sateli kaiketi vasta 28.11. Mökillä Ähtärissä sitä oli 30 marraskuuta niin paljo , ettei autolla meinannut enää pihaan päästä. Joulukin oli valkoinen.

2009 Ensimmäinen lumi tuli kuudes marraskuuta, mutta sulivat pois kuten 28 marraskuuta otetusta kahdesta pienestä kuvasta näkyy. Lisää lunta saatiin joulukuun neljäs päivä ja joulukin oli luminen.

2009 Joulu


2010 ensilumi tuli 04.11 Iltakuva. Merenrantakuvat on otettu 20 marraskuuta. Joutsenpoikueita oli useita Sommarösundin rantapoukamassa.		.

2010 marraskuun 30 päivä oli kaunis ja kuurainen, lunta satelikin sitten ihan riittämiin koko talven...

Tästä vuodesta ei vielä tiedä... maa on mustana, pikkasen lunta tipautti 26 marraskuuta joka suli pois. Viimeyönä oli taas tullut pikkasen räntää.. toivotaan että saadaan valkea joulu.

Päiväkävelyllä auringon innoittamana

2011-11-26T23:01:00.001+02:00

Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko. Kävin kävelemässä aikamoisen lenkin ja kuvailin kaikkea etsimeen osuvaa.

Aurinko paistaa matalalta ja vain hetkisen, mutta pukee maiseman kultaan. Kuvailin matkanvarrella vanhoja surullisia autiotaloja. Omputkin ovat odottaneet ottajaansa joka ei ole saapunut.

Tässä oli joskus jonkun koti, nyt on jäljellä enää kallellaan oleva leikkimökki, pari romulaatikkoa ja ruostunut heteka. Pihalehmus vartioi niitä uskollisesti.

Vanha meijeri ja -maantiesilta. Pelloilla viheriöi syysvilja.

Mukavaa viikonlopun jatkoa ystävät.

Björköbyssä jälleen kuvailemassa ja retkeilemässä

2011-11-05T22:01:00.000+02:00

Ihmeellisen sattuman johdosta meillä kolmella siskoksella oli muutama päivä vapaataa yhtäaikaa.

Päätin katsastaa josko saisin vuokrattua jonkin pienen mökin Björköbystä, sillä halusimme näyttää Porin siskolle tätä upeata aluetta.

Onni potkaisi ja sain Hannelelta varattua Svedjehamnista pienen kalastajamökin.

Mökki oli pieni ja vaatimaton, mutta aaah niin tunnelmaa ja ihanuutta täynnä, ettei mitään määrää.

Lämmin kiitos Hannele jos luet tätä.

Pääsimme perille noin neljän aikoihin, retuutimme ruuat, vaatteet, makuupussit ja kassillisen kynttilöitä sisälle. Mökissä ei ole sähköä joten sytyttelimme kynttilät ja teimme olomme mukavaksi.

Ulkona vinkuin kova tuuli ja yöllä heräsimme siihen, kun tuuli paiskasi myrskylyhdyn säpäleiksi. Onneksi lyhdyssä ei ollut valkeaa.

Aamun valjettua ikkunasta näkyi tällainen maisema.

Tässä kuvia mökistä ja ympäristöstä.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertämään Bodvattnet kierroksen. Se on vanhan kalasataman kautta kiertävä 3,8 km mittainen Bodvattnet runt-luontopolku.

Alueella on paljon vanhoja idyllisiä kalastajien aittoja.

Takaisin mökille syömään ja sitten kipaisimme näkötoriniin ottamaan iltaruskoa vastaan. Tuuli puhalsi niin ettei tarkennus meinannut obtiikassa pysyä kohdallaan.

Pimeässä tallustelimme takaisin, teimme iltapalaa ja nautimme lämpimät totit.

Tulihan siinä perustettua mm. orkesteri nimeltä KUMO (kummallisen musiikin orkesteri).

Siskot ovat innokkaita bohdran rummun soittajia ja Valoru soittelee huiluakin.

Illalla nukkumaan mennessä vielä tuulahteli pikkasen mutta yöllä tuuli tyyntyi kokonaan, ja nyt heräsin siihen kun oli niin äänetöntä ;)

Aamulla heti herättyämme, ennen aamiaista, kipaisimme kuvauslenkin sataman ympäri. Yöllä oli ollut aika viileätä koska laituri oli pienessä jäässä. Ilma oli kuulakas, eikä tuulesta tietoakaan vesi oli ihan rasvatyyni. Kalastajapaatit putputtelli aavalle, joutsenet pitivät utuisen lahdenpoukaman ruovikossa konserttiaan. Voiko aamu enää täydellisempi olla.

Vihdoin tallustelimme aamupalalle, ja kun seuraavan kerran katsahdimme ulos oli maisema peittynyt utuun.

Siivoilimme tuvan, pakkailimme auton ja veimme avaimen omistajalleen, jonka jälkeen lähdimme päiväretkelle Långgrundetin keittokatokselle.

Hieno utuinen retkipäivä tästäkin kehittyi, vaikka kovasti jännitin Valokki siskon jaksamista.

Hyvin hän jaksoi, kun pidimme tarpeeksi taukoja ja lepuuttelimme jalkoja.

Just ennen ihan pimeätä olimme autolla takaisin. Sumu oli todella sakeata koko pohjanmaalla.

Kuvia tuli napsittua parituhatta kappaletta, ekan karsinnan jälkeen jäljellä on tuhatseitsemänsataa... ja siitäkin määrästä vielä poistetaan, kunhan ehditään...

Valokuvauksia blogiin laitoin ensimmäisen postauksen isompia kuvia, ja tässä linkki toiseen postaukseen jossa jatko-osa kuvista :P.
Lisäksi ohessa linkki sisarien sivuille Valokin blogi ja Valorun blogi

Ihanaa viikon jatkoa hyvät blogiystäväni.

Tässä vielä linkki Kvarkenin sivulle kuva-albumiin, josta löytyy paljon kuvia ko alueelta.

Retki äitiliinin ja siskon kanssa Teerivuoren laavulle 29.10

2011-11-05T14:12:00.000+02:00

Ensinnä sydänlämpimät kiitokset kaikille blokiini kommentin jättäneille. Käyn kurkistelemassa blogejanne heti kun ehdin.

Mutta lähdetäänkös pikku retkelle. Edellisestä reppureisusta ehti kulua jo kymmenen päivää, joten kiireen vilkkaa täytyi kauniin päivän kunniaksi luontoon lähteä. Ajattelimme pikkusiskon kanssa ilahduttaa 91v äitiliiniä, hakemalla hänet myös mukaan.

Retkipaikkaa piti miettiä tarkkaan, sillä äitiliini ei enää kamalan pitkiä matkoja jaksa kävellä. Teerivuoren laavu on lähellä tietä, ja ympärillä on mukavat maastot, siispä sinne.

Ensiksi tallusteltiin ympäriinsä ja tehtiin vähäsen polttopuita. Siivoiltiin edellisten käviöiden roskia pois. Äitiliini päätti että tekee varpuluudan jotta saadaan lakastua roskat laavun ympäristöstä pois.

Niinpä hän tallusteli sauvojensa kanssa etsiskelemään sopivia oksia.

Luuta oli valmis tuosssa tuokiossa ja äitiliini koekäytti sitä sellasella vipinällä että kuvajakaan ei meinannut pysyä mukana.

Välillä keiteltiin kaffetta, paistettiin makkarat ja päälle nautittiin äitiliinin edellisenä iltana paistamia lättyjä. Lätyt lämmitettiin valurautapannulla ja olipa ne makosia.

Ruokailun jälkeen äitiliini kellahti hetkeksi lepäämään laavun penkille ja me siskon kanssa kuvailimme ympäristöä.

Kun aurinko alkoi mennä metsänreunan taakse ajelimme tyytyväisenä takaisin kotiin.

Savun tuoksuisia terveisiä ja mukavaa Pyhäinmiesten päivän jatkoa rakkaat lukijani.

Valokuvauksia blogissani kuvia retkeltä Kurjenkierroksen maisemiin Valokki-siskon kanssa.

Seuraava postaus tulee taas Björköbystä, jossa vietimme siskoissa kolme päivää ja kaksi yötä.
Nyt on taas reppu pullollaan kuvia ja kertomuksia.

Reppu on niin tyhjä....

2011-10-30T00:36:00.001+03:00

Viimevuonna lokakuussa ja marraskuun eka päivä näytti tältä.

Huomenissa retkelle pikkusiskon kanssa jospa sieltä taas löytyis repuntäytettä.

Syyskuun tapahtumia kollaasein

2011-10-19T18:54:00.000+03:00

Mökin ruskaa

Sisaren kanssa mökkeilemässä ja

Kurjenkierroksella ja

Raippaluodossa

Matkalla Björköbyhyn

Björköbyssä

Björköbyn kylä lintutornista katsottuna. Illan kruunasi kylän takaa noussut kuu

Björköbystä voit lukea lisää oheisesita linkeistä: Björköby.fi , luontoon.fi ja Kvarken

Mettäpelit Laihian Havilla 10.09.

2011-10-16T14:19:00.002+03:00

Paikallislehdessä 08.09 oli oheenen ilimootus

( Ilimootus löytyy arkistosta 08.09 samoin kun 15.09 juttu tapahtuman jälkeen.)

Kirjootan tuon Tuulan kutsu tekstin tähän, kun se oli minusta niin hauska.

Kaikkien mailman ihimisten iloksi ilimootetahan, jotta Havis piretähän Mettäpelit lauantaina

10. syyskuuta ehtoopäivällä ja kestää niin kauan ku teitä huvittaa olla.
Monen sorttista musiikkia on luvas, ja komiaa ja keppoosta tanssia kans jos ei kovin sara.

Soppaaki keitetähän ja sitä saa esiintyjät iliman. Muiren pitää vähä maksaa.

Lämmintä me emmä voi luvata, ku se ei oo meirän vallas.

Pankaa ny varooksi usiammat kalasongit ja ottakaa saretvaatteet joukkohon, kyllä niitä sitte riisutuksi
saa. Lämpimääsvalakiootaki koitetahan pitää. Siitä rahapuolesta sen verran,
jotta ilimaaseksi saa nykki tulla, mutta pihas seisoo pari tonkkaa kolehtia varte. Oomma kovin iloosia
jos niihin jotaki kertyys, vaikka eihän niihin ny paliua maharukkaa.
Niinku jo tierättä, niin Havihin on joka suunnasta yhtä pitkä, niin jotta se on oikeestansa mailman
keskellä. Heleppo osaata ja Tainuskyläs ja Jokiperäs on plakaattia. Havintietä kannattaa tulla
molemista suunnista. Osootes on Vanha-Havintie 82.
Jos meinaa musisoora tai muuten tykkääs esiintyä, niin soitella passaa allekirioottanehelle.

Lavalle saa mennä vaikkei olsikkaa ilimoottanu tulostansa.
Tulukaa ny ja koittakaa saara krannikki joukkohon!

Se on Laihian Nuorioseura, joka Mettäpelit järiestää.
TUULA HONKANIEMI
Laihian Nuorisoseuran pj.

Niitähän oli ihan pakko lähteä katsastamaan ja niin oli meinannu muutama muukin, kun yleisöä oli kolome-neljäsataa.

Ohessa muutamia kuvia tapahtumasta, jotka siis järjestetään Tuula Honkaniemen omassa pihapiirissä.

Terassilla oli esiintyjiä välillä niin paljo jotta ihan pursus. Soittajakaarti oli monipuolinen niin instrumenttien kun ikänsäkkin puolesta. Kuvauspaikkani oli hiukka huono jotten enmpää viitti nuota soittajakuvia laittaa.

Sää vaihteli, välillä paistoi aurinko ja sitten tuli kaatamalla vettä, ja taas paistoi.

Tähän "tonkkaan sai laittaa kolehtia ja ku Laihialla ollaan on varootus plakaatti paikallan, jottei vaa inoosnansa viimesiä ropojaan anna.

Loput kuvat onkin sitten siitä kepiästa ja keppoosesta tanssista. Kuulemma näitä tanssia normaalisti tanssitahan sataa ja tuhatta, mutta ny oli mentävä vaan taajamanopeutta, kun ruohikko oli sateen jäljeltä märkä ja liukas.

Tuo kansantanssi on mukavaa touhua, kattokaas vaikka esiintyjien ilmeitä. (Kuvat on pikkasen huonolaatusia, kameran tarkennuksessa oli jotain häikkärää)

Musisointi jatkui eri puolilla pihaa, myöhälle iltaa, mutta me lähdimme ajaelemaan kotia koti

Tällaanen postaus tälläkertaa :)

Valokuvauksia puolelle laittelen viikon aikana mutamia muita kuvia syyskuulta ja lokakuulta.

Tunnelmallista lokakuuta ystävät.

Kuusamo, 25.08 Päähkänäkallion retki.

2011-10-08T23:18:00.002+03:00

Kuten tuolla valokuvauksia-blogissani jo mainitsinkin, vihdoinkin ehdin istahtamaan postauksenverran koneelle.

Lupasin kertoa Päähkänäkallion reissusta ihan oman jutun. Edellisenä iltana olimme tehneet eväät valmiiksi ja pakanneet reput ovenpieleen odottelemaan. Kahvi oli napsautusta varten valmiina keittimessä ja aamupala jääkaapisssa.

Herätys pirahti 03:30 ja nopsaan ylös ja aamutoimille. Jonka jälkeen tavarat autoon ja nokka kohti Päähkänää. Matka oli yllättävän pitkä, kiemuraista ja hiekkaista metsäautotietä. Runsaasti metsäkanalintupoikueita pelmahteli lentoon tien varsilta joten oli ajettava pikkasen kieli keskellä suuta, vaikka kiiruskin oli. Täksi päiväksi oli luvattu sumuja joten upeat auringonnousukuvat sumuhattaroilla ryyditettynä oli mielessämme. Lopuksi pääsimme parkkipaikalle ja nopsaan reput selkään ja pöpelikköön.

Pikkusisko kuopasi kipeillä jaloillaan mönkijäuraa jotta sora ripaji. Mennä viipotti ylämäkeä reppu keikkuen. Minä huutmaan, että odota, mun mielestä pitäs mennä tästä alempaa... Sisko käänähti kipakasti ja kysäs jotta ootko varma, ja rykäsi vielä muutaman askeleen uraa eteenpäin... jolloin huusin että joo tästä on mentävä.. Ai jaa kuului ja niin sisko vipelisi samaa vauhtia ohitseni polulle jota myöten pääsemme kallioille. Hiki valuen ja puhkuen pääsimme klimppaamaan kallioille.

Sisarella on reuma jonka vuoksi ontuu ja minulla oikea polvikierukka kiusaa joten varsinaista klimpati klimppaa oli matkantekomme.

Perille päästyämme meitä odotti utuhattaroiden sijasta oikea hernerokka sumu. Muutamia kuvia otettuamme istahdimme mättäille odottelemaan josko ilma kirkastuisi, siinä istuessa nauroimme vedet silmissä hupaisaa mahtkantekoamme kallioille.

Koska sumu ei näyttänyt hälvenemisen merkkejä päätimme lähteä kapuamaan alas Kitkajokivarteen laavulle keittelemään aamukaffetta ja evästelemään.

Alhaalla jokivarressa oli sankka sumu, tukkasotkapoikue uiskenteli sumun turvin ihan nenämme editse.

Nautimme joen kohinassa aamukaffeet lättyjen ja lakkahillon kera, nams... sitten kuvailimme maisemia ympäristöstä mm. Päähkänälle päin.

kun sumu hälveni lähdimme kipuamaan jyrkkää rinnettä takaisin päähknäkalliolle. Maisema oli just niin huippuhieno kun muistinkin, vaikkei hattaroita enää ollutkaan.

Kuvailimme pitkälle iltapäivän puoleen, ennenkun maltoimme lähteä autolle ja sitämyöten mökille takaisin.

Valokuvauksia blogissani on lisää kuvia aiheeseen liittyen.

Myös pikkusiskoni Valokin blogeissa on kuvia ja tarinaa reissustamme

Mukavaa Lokakuuta lukijani, toivotaan, että sateet pikkuhiljaa hellittäisivät ja tulisi mukavan rapsakka ulkoiluilma tämän rapakelin sijaan.

Kuusamon Myllykoski, Kiutaköngäs ja Jyrävä 21-24.08

2011-09-14T21:15:00.001+03:00

21.08.

Saimme herätä kauniiseen aamuun Juolukka mökissämme. Rauhallisesti noustiin ylös ja laiteltiin aamupalat ja eväät. Sitten kamppeet reppuun ja menoksi. Polun päähän päästiin ja kipiteltiin etiäppäin. Alkumatkaan jännitystä loi Niskakosken yli johtava riippusilta, pikkusiskolla kun on korkeanpaikan kammo. Mutta ylitys sujui hienosti, hän pysähtyi jopa valokuvaamaan matkalla. Ihailimme tyyntä Jyrävänjärven lahtea ja sitten rupeiskin kuulumaan jo kosken kumu, kun saavuimme Myllykoskelle.
Kuvailimme pitkään ja hartaasti kuohuja ja auringon kiloja alueella.

Välillä istuskeltiin rauhassa ja annettiin auringon ja koskenkumun helliä. Keiteltiin kahvia ja paistettiin makkarat ja sitten taas jatkettiin.
Illalla "oman järven" rannalla oli taas upea auringonlasku

Kotiin tullessa ja kuvia tarkastellessa huomasin, että olin toisessa kamerassa lykännyt vahingossa isoarvoksi 800 ja arvaatte että aika monet kuvat olivat rakeisia…

22.08.

Seuraava aamu valkeni jälleen aurinkoisena ja ihanana. Samat rauhalliset aamurutiinit ja sitten kimpsut ja kampsut autoon ja ajelu Kiutakönkäälle.

Kuvailimme taas koko päivän, välillä evästellen ja ruokkien rohkeita kuukkeleita.

Monia vaellusporukoita meni ohitse ja minulla polvivammaisella tuli niiiin ikävä vaeltamaan Muotkalle tai sinne jonnekkin.

Ehkäpä polvi saadaan kuntoon, että voisi taas palata yhden rakkaan harrastuksen pariin.

Takaisintullessa kävimme Käylässä kaupassa ja tankkaamassa auton. Sisarella meinasi niska mennä sijoiltaan kun piti yrittää ehtiä nähdä kaikki upeat maisemat ja järvet joita matkalla näkyy.

23.08

Ihan samanlainen aamu kun edellisetkin ja tänään matka Jyrävälle. Ajelimme läheiselle BaseCampin parkkipaikalle, kun pelkäsin että sisaren jalat eivät kestä koko matkan kipuamisia rapuissa.
Aallokkokoski hurmasi ja tietenkin Jyrävä.

Kuukkeleita tietenkin pyöri ympärillä namipaloja kerjäämässä ja niitähän piti yrittää kuvata.

Jälleen kerran mökillä kuvasaallistani tarkastaessa huomasin että olin mokannut oikein kunnolla. Ilmeisesti oli käsitarkennusta laittaessani, sysännyt vakaajan pois käytöstä… ja molemissa kameroissani vielä!!! Niinpä melkein kaikki kuvat on ihan tärähtäneitä.

Ilmeisesti olin niin täpinöissä kun olin saanut pikkusiskonkin näihin hienoihin maisemiin, etten muistanut edes rutiinitarkistuksia kameralleni tehdä ennen kuvaamista … No nyt taas muistan hetken.

24.08

Seuraavana päivänä ajelimme Kuusamoon Hannu Hautala keskukseen katsomaan hänen 70v näyttelyään, ja sen jälkeen oli tarkoitus kivuta Konttaiselle, mutta tulipahan niin äkänen sadekuuro jotta jätimme aikomukseksi.

Päivän sadekuurosta huolimatta illalla oli taas upea auringonlasku ja niinpä päätimme paistaa muurinpohjalättyjä maisemia ihaillessa.

Seuraavana päivänä retkeilimme Päähkänäkalliolle, mutta siitä onkin pakko kirjoitta ihan oma postaus.

Upeaa viikonjatkoa ja sylintäydeltä kiitoksia edellisiin postauksiin kommentoineille.

Lomalla Kuusamon Juumajärvellä, ensimmäinen ilta

2011-09-05T18:31:00.000+03:00

Aloitetaanpas alusta.

Kuusamoon matkasimme Valokki-siskon kanssa 20.08, ja aamutuimiin lähdimme ajaahuristamaan.

Kalajoella tankkaus, niin auton kun meidän naistenkin :)

Kuusamossa K-kaupassa ruokaostoksilla olimme noin neljän aikaa ja Juuman lomakylään saavuimme muistaakseni puoli kuusi.

Voi mikä aarre meitä odottikaan. Juuman lomakylän Juolukka oli täydellinen mökki. Vaikka vesi ei tulekkaan kraanasta ja on ulkovessa, se on ihan riittävää luksusta meille. Paikka on upea rauhaa rakastaville ihmisille, kaukana kaikesta melskeestä, omassa poukamassaan.

Heti sen jälkeen, kun olimme saaneet tavarat roudattua sisälle, hilppasimme kameroinemme katselemaan ympäristöä.

Alla ensiksi pari kuvaa rannasta mökin suuntaa.

Kun nenä näyttää järvelle, oikeallekädelle on ylläoleva maisema ja vasemmalle allaoleva.

Alakuvassa meidän "biitsi" lammen toiselta sivulta katsottuna.

Iltakävelymme aikana aurinko alkoi laskemaan ja taivaalla oli upeat pilvet.

Auringonlasku oli henkeäsalpaavan kaunis.

Aurinko laski metsän taakse mutta punerrus säilyi taivaalla pitkään. Ihailimme sitä terassilla tulijaiskonjakkeja siemaillen. Lopulta pitkä päivä ja ajomatka rupesi unettamaan ja oli pakko siirtyä nukkumaan.

Olin ihan täpinässä, että mihis siskon veisin huomenissa... ja päätimme, että alotetaan varovasti ja käydään Myllykoskella kuohuja ihailemassa, siitä seuraavassa postauksessa.

Kesäloma oli ja meni

2011-08-31T20:49:00.000+03:00

Lämmin kiitos edelliseen postaukseen kommentoijille, kävin kurkistelemassa kommenttinne ja laittelen pikaisesti muutaman rivin ja kuvan kesälomatapahtumista.

Kiiruut näyttävät jatkuvan viellä ainakin vähän aikaa. Loma meni todella nopeasti, mutta oli mukava ja antoisa.

Alkupäivinä retkeilimme Seitsemisessä kuten edellinen postaukseni kertoo.

Sen jälkeen muutama päivä kotona tavaroita pakkailemassa ja sitten kiiruhdin muuttamaan kummitätiä palvelutaloon vesivahinkoremontin alta.

Taas kotona muutama päivä ja seuraavaksi matkasimme kukin suunnaltamme Ähtärin mökille siskoviikkoa viettämään.

Siskojen lisäksi paikalla oli tietenkin äitiliini ja pari aviosiippaa ja kolme koiruutta.

Nautimme kuutamo illoista, nuotiotulista ja kynttilöistä rannalla, saunoimme, grillailimme, välppäsimme valokuvien kanssa ja jutustelimme mukavia. Valokki ja Valoru soittelivat Bodhrán rumpujaan ja huilujaan... aah, mulla olis ihana videonpätkäkin mutten saa kuvaa ja ääntä menemään samassa tahdissa... tiedä mikä siinäkin on vikana ;(.

Äitiliini 91v kalasteli järvellä, poimi marjoja ja sieniä... Vaikka kuinka yritimme sanoa, että ota nyt rauhallisesti ja lepäile... niin ei aikaakaan kun mummuli mennä hyssytti sauvojen kera jo johonkin suuntaan. Sanoi, että on niin mukavaa ja mielenkiintoista tutkiä, että mitähän tuo ja tuon mättään takaa löytyy. Ymmärrän kyllä häntä ihan täysin, mutta silti vähän pelottaa kun on jo jotenkin niin hauras ja hengitys ja voimatkin on välillä tiukalla. Mutta en mistään hinnasta voisi hänelle sanoa ettei hän voi enää mennä..

Yhtenä päivänä karkasimme siskoissa Virroille, kävimme hurmoskierroksen Helmien Talossa.

Kaikilla oli erinäinen määrä ihanuuksia kun sieltä iltapuhteella takaisin mökille hurautimme.

Kiitoshalaukset siskoille Valorulle, Valokille,Seijamarjatalle ja äitiliinille kivoista hetkistä kanssanne.

Siskoviikko loppui Torstaina, kun oli kiiruhdettava pakkaamaan Kuusamon tavaroita.

Kuusamossa sitten vierähtikin todella mukava viikko.

Loppujen lopuksi reissu toteutui kahdestaan Valokki-siskon kanssa.

Retkeilimme hiljaksiin sisaren jaksamisen mukaan ja valokuvailimme paljon, joimme nuotiopannukaffeja paistoimme makkaraa ja söimme eväitä.

Killistelimme koskien kuohuja ja kuukkeleiden touhuja. Nauroimme itsellemme ja toisillemme vedet silmissä... ollaan me vaan semmonen "surinamuoripari" jotta oksat pois:).

Kuusamon viikosta laitan vielä ihan oman postauksen kunhan saan kuvat välpättyä. Elokuussa tuli otettua yli kolmetuhatta valokuvaa (enempikin jos diskatut lasketaan) tästäkin määrästä vielä diskataan kunhan ehdin niitä kunnolla tutkimaan.

Nyt on sitten jo muutama päivä töissä takana ja heti viikonloppuna taas kruisailtava Ähtäriin kummitädin asioiden takia.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille toivottelen jo nyt sillä olen taas sähköisten vempeleiden tavoittamattomissa ensiviikkoon.

Kesäisiä retkiä ja hetkiä.

2011-08-08T22:14:00.001+03:00

Loman aloitus sujui suloisesti sisaren mökillä. Isäntäväki oli vieraisilla satakunnan suunnassa ja me saimme nautiskella heidän mökkinsä ihanuuksista. Jeppekin levyttäää onnellisena omassa punkassaan.

Ylemmässä kuvassa Tokko-koissu vahtii, kun vastarannan suolle tuli miehiä tuomaan sorsille ruokaa.

Alemmassa kuvassa Dorri-koira katselee huolissaan, kun perheen isähenkilö lähti veneellä katsastamaan katiskoja.

Saunoimme ja uimme pitkään ja hartaasti, jonka jälkeen grillailimme vähän ruokaa itsellemme. Minä kävin kuviailemassa rannassa.

Yöllä heräsin puoli kolme, ja vilkaisin ulos... vau mikä utu-auringon-nousu oli tulossa..sitä oli ihan pakko käydä kuvaamassa.

Kiitos sisarelle ja miehelleen rentouttavasta lomanalottajais mahdollisuudesta.

Seuraavaksi reissasimme sisaren kanssa Tampereelle lääkäriä tapaamaan ja yhdistimme ko reissuun Seitsemisen miniretken.

Että oli mukavaa, aurinko laski hiljalleen ja huurahammajaiset hiippaili Kirkas-soljasen pinnalle. Kuikka äiti opetti poikaselleen elämän alkeita.

Seuraava aamu kului pitkälle kun ihailimme seitsemän aikuisen kuikan sukeltelua lammella.

Harmittaa kun ei omista kunnollista objektiivia että olisi saanut kuvia.

Päivällä laittelimme ruokaa Saari-Soljasen keittokatoksella ja tallustelimme hiljakseen pienen lenkin retkeilyreitillä.

Iltapäivällä katsastimme Koveron lammen tulipaikan ja tutustuimme Koveron torppaan ja ulkorakennuksiin, sekä herttasiin lampaisiin.

Kato kun mulla on hienoo luomiväriä.

No hehhehe... sitä on kyllä vähän liikaa..


Aijaa otin pois sitte...

Yöksi ajellimme Koskuelle leirintäalueelle yöksi. Saimme viehättävän mökin ja saunankin saimme lämmittää... aah että oli makoisaa.

Valokuvauksia blogin puolelle tulee ajastettuna lisää valokuvia reissuiltani

Me lähdemme tekemään uusia retkiä.

Upeita elokuun iltoja ja kuutamoita toivottelen teille hyvät lukijani.

Kuvaterveisiä

2011-07-24T22:08:00.003+03:00

Ihan ensiksi oikein lämmin ja sydämellinen kiitos edellisen postauksen kommentoijille. Vastailen taas kommentteihinne ja kirjoittelen blogeihinne kunhan lomani alkaa. Viikko tässä vielä pitäisi sinnitellä.

Ensiksi yllä muutama kuva Suvilahden Ahvensaaresta, tai Kuparisaarikohan se olis nimeltään, tiedä häntä :)

Seuraavat ylläolevat kuvat on viikko sitten lauantai aamulta, kun lähdin pyörälenkille jo kuuden aikaan aamulla. Koko yön oli satanut ja luonto oli täynnä kastepisaroita.

Sunnuntailtapäivä kaffeilla ja porinatuokiolla sisaren mökillä ja sieltä yllä muutama kuva.

Alla Perjantai-iltana ja Lauantaina Ähtärin mökkireissulla kameralle taltioituneita kuvatuksia.

Eipä muuta kun mukavaa alkavaa viikkoa kaikki blogiystäväni.

Minulla on viimenen työviikko ennen lomaa, ja vähän stressaa miten tästä selviän :)

ps tein viimesyksyn Kuusamon reissun kuvista musiikillisen esityksen tuonne
Vaelluksia ja retkiä luontoon blogiini

käy kurkkaamassa ja kerro mielipiteesi :)

ps.ps... korjasin tuolla blogissa olevaa linkkiä, nyt pitäisi pyöriä.

Alareunasta voi valita "resoluution" painamalla pienestä kolmiosta. Näyttää normisti 480 ja jos isontaan F11 kokoruudun kokoiseksi, kuvat menevät tosi rakeisiksi, mutta jos valitsee esim 720 näyttävät vähän paremmilta, joskin työkoneella olivat tummia ja aika pehmeitä :(

Ruokatunti lenkkeilyä ja pyöräilyä

2011-07-12T22:42:00.000+03:00

Kesä se vallan yrittäää sujahtaa ohitse työnmerkeissä, mutta onneksi muistin taas ne talven mukavat ruokatunti kävelyt kameran keralla.

Nyt tein itselleni ison salaatin ja eväsleivät mukaani. Ajaa hujautin rantaa lähinnä olevalle parkkikselle ja siitä käveleskelin rantsuun.

Söin eväät suurella nautinnolla, katselin auringon ja tuulen kuvioita merenlahdella ja kalatiiran kalastuskuvioita..

Ruokailun jälkeen kävelin pienen lenkin kameran kanssa, ja sitten pitikin jo kiiruhtaa kovalla vauhdilla takaisin työpöydän ääreen. Mutta kyllähän piristi.

Tämän saman ruokatunti kuvion toistin kahtena päivänä viimeviikolla

Viikonloppu kului taas johonkin... ei mitään järkevää tullut tehtyä, pyykkiä ja oleilua. Markon luona Jere-poikaa kävimme tervehtimässä. Sunnuntaina iltasella sain itseäni niskasta kiini ja kävin ajelemassa pyörällä pitkän lenkin. Pysähtelin välillä ja kuvailin viljapeltoja ja näitä putkiloita... mitä lie ovat...

Valoa, iloa ja lämpöä viikkoosi.

Rytölän emätinä ja muina-naisna Juhannuksena

2011-07-01T16:30:00.003+03:00

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, me emme ole koskaan luopuneet itsemme viihdyttämisestä leikkien ja hassutellen. Tänäkin juhannuksena pystytettiin "humpuukiteltta" sade ja sääskisuojaksi. Valoru-sisko Valokki-siskon avustamana koristelivat katoksen juhannusjuha kuntoon.

Pikkusiskot pukeutuivat Valoru sisaren tekemiin asuihin ja siitä tarinat alkoivatkin elämään.

Nähtiin ennustaja joka ketoi kristallipalloa tutkien, mitä se tulevaisuus toisi tullessaan.

ja soittaja-naisia jotka musisoivat rummuilla, huiluilla ja tamburiineilla.

...ja sitten estraadille plemahtivatkin nämä Rytölän talon emännät... joille taas tänäkin juhannuksena tuli riita siitä, kumman vihta on parempi ja pitääkö se tehdä rauduskoivusta vai hieskoivusta....

No onneksi sopivat riitansa ja lopuksi jaettiin yrttitietoutta sulassa sovussa.. nämä tais olla lemmennostatus yrttejä... vai liekö pukamanpoistoon tarkoitettuja ... loitsutkin tehdään tarvittaessa.

Kupparikin koputteli yrttiensä ja sarviensa kanssa saunan klasiin jotta jokos sitä sais tulla joko ruppi on tarpeeksi lämpöönen.

Vai liekkö tuo kupattava on pyörtynyt jo jännityksestä lauteelle

Vihtantekijältä kastuivat pieksut kasteisella nurmikolla.

Salaisuudet ja toiveet käytiin kuiskimassa pihan pyhälle pihlajalle, kuten kautta aikojen on tehty.

Ja lopuksi katseltiin keskiyön auringonlaskua kotirannassa.

Tarinoiden "näyttelijöinä" toimivat rakkaat pikkusiskoni Valokki ja Valoru ja kuvia räpsi minun lisäkseni rakas isosisko Seijamarjatta... uskon, että hänenkin blogiinsa saattaa jotain juhannus hassua ilmaantua...

Tämän postauksen myötä toivotan rentouttavaa ja kesäistä viikonloppua.

Kesäpäivät kuluvat vikkelään...

2011-06-30T23:14:00.001+03:00

Voi hyvän tähären ! Mien voi olla tällasta matala lentoa inehmon elämä. Olen nyt maaliskuusta asti ollut menossa suuntaan tai toiseen... Työn puitteissa pari päivää viikosta Helsingissä ja muut reissut päälle. Kesä tuntuu karkaavan käsistä.. töihin ajaessa aamusella ihmettelen ja huokailen, että missä välissä tuokin viljapelto on kasvanut tähkäpäälle asti...

Iloisena uutisena voinen kertoa, että syksyllä, jos työnantajalle vain käy aloitan lyhkäisemmällä työviikolla. Osa-aikainen kuntoutustukikohan se oli nimeltään jota saan nyt 31.12.2012 asti. Työtä tulee vähentää 40% . On vain ollut niin hirmuinen haipakka, etten tuostakaan asiasta ole oikein jaksanut iloita. Ehkäpä kesäloman jälkeen on jo erilainen tunne tästäkin asiasta.

Lappiin vaeltamaan tekisi niin mieli kun lueskelen tuttujen vaelluksista. Edellisestä kunnon vaelluksesta on jo vuosia. Oikea polveni on vihoitellut jo useamman vuoden ja tänä kesänä on oikein pahana. Polvi ottaa "nokkiinsa" jo piemmistäkin reppuretkistä, vaikka mukana on vain valokuvaustarvikkeet ja päivän eväät... No en meinaa silti retkeilystä luopua!

Juhnnuksen vietimme mökillä siskojen, siippojen, äitiliinin ja koiruliinien kera. Mukavaa oli taaskin jutella ja hullutella. Emme ole koskaan lakanneet "leikkimästä" ja niinpä päästimme itsemme "irti" tänäkin juhannuksena. Huomenna jos vain ehdin, postailen pienen tarinan hassutteluistamme. Ehkä jos saan luvan laitan isompia kuvia tuonne Valokuvauksia-bloginkin puolelle.

Ja voittekos kuvitella, äitiliini joka sai keuhkoveritulpan uutenavuonna ja siitä kaksikuukautta eteenpäin katkaisi kätensä kyynärvarresta kahdesta kohdasta, souteli itse järvelle kalalle ja istuskeli siellä useamman tunnin. Yllä kuva hänestä. Mallia täytyys ottaa, eikä valittaa tässä turhia :)

Huomiseen ....

Juhannusta ystävät

2011-06-23T16:00:00.002+03:00

MUUMIPEIKON JUHANNUSRUNO

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson

Tässä kuvassa mies ja nykyään jo kaarisilloilla tallusteleva Retu-koissu viettävät juhannusta vuonna 2005

Tämän postauksen myötä oikein ihanaa Mittumaaria kaikille teille hyvät blogiystäväni.

Katselin tänään vanhoja muistiinpanojani ja valokuviani...

2011-06-12T16:41:00.002+03:00

Tänään istuskelin ulkona ja lueskelin vanhoja vaellus päiväkirjoja.

Sieltä löysin tunnelmapalan jonka kirjoitin tuonne Vaelluksia ja retkiä luontoon- blogini puolelle.

Mukanani oli ensimmäinen digikamerani, Canonin Powershot S1 IS ja kuvat on sillä näpsittyjä.

Pienten asioiden puolesta

2011-06-10T10:19:00.004+03:00

Mökki terveisiä

2011-05-29T20:57:00.000+03:00

Perjantaina töiden jälkeen ajelin mökille. Sataa ripsutteli kuuroja koko illan. Lauantaina kävin laittamassa kukkaset taas hautausmaalle ja samalla kävin kummitädin kanssa suunnittelemassa tulevia syttäreitään.

Paljoa ei kuvata ehtinyt kun sadekuuroja meni jatkuvasti. Aina kun olin saanut kameran asennettua hyvään kohtaan niin tuli hirmunen tuulenpuuska ja sade. Ei auttanut kun koota vehkeet pikapikaa sateensuojaan.

Kuvat taitavat olla aika tummia?

Ihanaa vihreyttä pursuavaa ja kasvunvoimaa täynnäolevaa viikkoa toivottelen.

Työreissuja ja suoreissuja

2011-05-23T21:12:00.002+03:00

Vipinää riittää, niin että välillä harmittaa, kun olis mukava joskus rauhassa istua ja olla , kuunnellen kevätlintuja , omia ajatuksiaan ja lehtien ja ruohon kasvua.

Viimeviikolla oli parinpäivän työkeikka Helsingissä ja Porvoossakin piipahdin. Ajelimme L.J Runeberg nimisellä paatilla lähes kolme tuntia Helsingistä. Palaveerasimme työasioita, poissa työpaikalta, jotta saimme kunnolla syventyä asioihin, ilma turhia keskeytyksiä.

Muutamia kuvia näpsin, kun siirryimme ruokailupaikalle, kävellen. Porvoo oli kerrassaan hurmaava paikka, sinne olisi kiva palata oikein ajankanssa tutkimaan kaikkea upeutta.

Työpäivän päätteeksi kömmin hotelliin yöpymään ja voi mikä hurmaava yllätys minua odottikaan... Ihmettelinkin respan velmua ilmettä ja toivottelua, että toivottavasti tässä huoneessa nukuttaa hyvin...

Vau... kun astuin ovesta en meinannut uskoa silmiäni... piti tarkistaa varaus useita kertoja ja todeta, että kyllä varaus on ihan normihuoneesta, mutta tämä on saunallinen sviitti.

Nukkumisestahan ei meinannut tulla mitään, kun piti yrittää ehtiä istahtamaan joka sohvaan ja tuoliin, saunomaan ja katselemaan näköalaa ikkunasta .... Olin niin otettu ja hyvilläni tästä hotellin ylläristä.

Seuraavana päivänä työpaikalla odottikin taas normi härdelli, kun muutaman päivän on poissa... no onneksi sai "tulipalot" sammuteltua.

Sunnuntaina pakkasin repuun eväät ja kameravehkeet ja suunnistin Paukanevan natura-alueelle

Reitti alkaa komealla lankku-higwaylla, mutta muuttuu normipitkoksiksi myöhemmin. Sopivin välimatkoin on levähdyspenkkejä ja mielenkiintoisia opastetauluja. Viitat ovat selkeitä ja hyvin näkyvissä.

Reitin varrella on avosuota ja rämeikköä, suokukka kukkii vaaleanpunaisena. Matkalla tapasin kolme sisiliskoa ja yhden kyykäärmeen joka livisti kovaa vauhtia pitkoksilta läheiseen metsänsaarekkeeseen. Kapustarinta vihelteli haikeasti ja suo tuoksui muhevalle. Lintutornista näkee pitkälle Seinäjoen korkeimmat talot ,Jouppiska ja veistorni näkyvät horisontissa..

Aurinko paahtoi kuumasti, mutta onneksi suolla tuuli sopivasti, joten ei ollut liian kuuma käveleskellä.

Välillä reitti puikahti metsän siimekseen ja neulaspolulle. Käki kukkui ja linnut sirkutteli iloisesti. Tallustelin hiljakseen Lehtosalon laavulle paistamaan makkaran ja napostelemaan eväitä. Muitakin ihmisiä oli kauniin ilman innostamana liikkeellä, mutta ei ruuhkaksi asti ollenkaan.

Paluumatkalla kävin Kyrönjoen Malkakoskella kurkistelemassa, millaiselta siellä näyttää näin keväällä.

Olipa hiukka erinäköistä kun maaliskuussa... josta kuva alla.

Tämän postauksen myötä ihanaa kevättä ja linnunlaulua toivottelen teille kaikille, rakkaat ystävät.

Sunnuntainpäivän postaus edellisten viikkojen tapahtumista

2011-05-15T18:44:00.001+03:00

Taas on aika kulunut vikkelästi.

Näsiä kukkii

Helikohäätö on loppu ja nyt vain toivotaan, että tehosi. Kontrolli kokeet otetaan myöhemmin. Olo ainakin on paljon parempi, joskin aika väsynyt viellä. Ylävatsan ultrassa ei ollut mitään kauhean vakavaa, muutamia kystia jne. eli kaikki kunnossa ainakin juur nyt. Eläkepaperit on menneet esimieheltäkin eteenpäin, nyt vain odotellaan päätöksiä. Minulla on nykyään tosi sympaattinen ja ymmärtäväinen esimies, jonka kanssa on helppo keskustella. Siksi olo on ja helpottunut, kun ei tarvtse hänen taholtaa odottaa mitään stressaavia asioita.

Mitäs onkaan tapahtunut sitten viime postauksen...

Yhtenä iltana tallustelin ihan hiljakseen Kurjenkierroksella suon kevättä katelemassa siitä ylläolevat kuvat.

Kurjenkierroksen pitkokset

Eihän Kurjenierros ole mitään ilman kurkija.

Tupasvilla oli jo melkein kukkinut.


Vaivaiskoivukin kukkii

Ollaan käyty mm.Valokki-siskon kanssa yhtenä iltana Kyrönjoen varrella istuskelemassa,

Heijastuksia Kyrönjoessa.

Auringonkiloa kivenkulmalla.

Varjossa vanhalla hautausmaalla.

Näätkös tässä kuvassa virranhengen.

Tässä kait sen hengen vaimo..

Puutarhakarkulainen Pelmaankoskella.

Kyrönjokimaisemaa.

Auringonkiloa vedessä.

Yksi työpäivä kului työhön liittyvällä kurssilla Sulvalla ja lounastauolla piipahdimme kävelylenkillä Stundarsin alueella.

Täällä istuimme palaverissa koko Torstaipäivän

Stundarsin kotiseutumuseon rakennuksia.

Jos päreet uhkaa palaa, täältä löytyys varapäreitä :)

Aluella oli taiteilijan näyttely ja tämän kuvan otin ihan Isopikkoa varten, katoppa mitä kettukangasta...

Alueen upeat harmaat rakennukset.

Lauantaina ja sunnuntaina en kameraan koskenutkaan, vaan rapsuttelin vähän haravalla pihalla ja kaivelin viimekesäsiä kukkapurkkeja, kova talvi oli vienyt kaikki kasvit joten uusia on hankittava.

Anteeksi, taas tästä tuli hurjan pitkä postaus, mutta seuraavaan postaukseen saattaakin mennä jälleen aikaa.

Ihanaa kevätviikkoa kaikille

Halauksin

Äitienpäivätoivotus

2011-05-08T19:43:00.001+03:00

Kuulumisia pitkästä aikaa

2011-05-02T21:55:00.000+03:00

Ihan ensimmäiseksi oikein ison iso ja lämmin kiitoshalaus, kaikille teille, jotka olette jättäneet ihanan kannustavia ja myötäeläviä ja tsemppaavia kommentejanne. Kun olen ollut oikein "piipussa" olen käynyt ne taas kertaalleen lukemassa, ja selvinnyt nytkähdyksen eteenpäin.

Kuten moni teistä tietääkin, olen kamppaillut työuupumuksen ja keskivaikean masennuksen kourissa jo useita vuosia. Välillä sairaslomalla ja sitten taas töissä. Viimeinen vuosi on ollut tosi rämpimistä, on raskasta yrittää jakaa aikaansa kaikialle jotka tarvitsevat vaikka niin kovasti haluaisinkin. Töissä olen silti ollut koko ajan, sisu kun ei millään antaisi periksi jäädä taas sairaslomalle...

Jaksamisongelman lisäksi kuvaan tulivat massiiviset vatsavaivat puoltoista kuukautta sitten, eikä syytä tahdota löytää.. stressi ehkä, mutta se ei kyllä selitä maksan löydöksiä, jotka toivottavasti ovat viattomia, mutta tutkia täytyy.. Tänään kuulin helpottavan uutisen, että ehkä syynä on löytynyt helikobakteeri... lääkekuuri tulossa. Torstaina on vatsan ultra, josta toivottavasti selviää, ettei ole syytä huoleen.. jospa tämä tästä. Osa-aika työkyvyttömyyseläkepaperitkin lähtivät eteenpäin.. eli pikkasen valonpilkahdusta taivaanrannassa. Vaikka pelottaa miten pärjäämme taloudellisesti jos jään osa-aikaisesti töihin, oli pakko tämä ratkaisu tehdä, toivottavasti tulee myönteinen päätös.

Viimeviikkon olimme lomalla mökillä aika kului polttopuita tehden ja rankoja kiskoen. Ilma oli kaunis, aurinko helli, metsä humisi, ja linnu lauloivat. Vatsavaivoista huolimatta olo piristyi huomattavasti.

Lähimetsässä oli tehty harvennus ja hui kun näytti oudolta. Nyt lähitieltä näkee suoraan mökin pihalle.

Koirulit nauttivat elämästään.

Ja luonto alkaa pikkuhiljaa herätä talviunestaan.

Tämän postauksen myötä, toivotan kaikille teille rakkaat blogiystävät, kevään voimistavaa valoa ja auringon iloa.
Kiittäen Kaarnikka

Pieni tervehdys

2011-04-01T18:43:00.001+03:00

Teille rakkaat ystäväni. Olen pahoillani,etten ole ehtinyt, jaksanut/voinut vastata viesteihinne enkä ihaniin tunnutuksiinne joita olen teiltä saanut.

Viime päivinä olen olen ollut niin uupunut, että kaikki voimani ja energiani on mennyt siihen, että saan pidettyä itseni jotenkin koossa ja työkuntoisena.

Tovon sydämmestäni, että ymmärrätte, ja annatte anteeksi hiljaiseloni. Arvostan suuresti viestejänne ja ihania tunnustukisa ja vastaan niihin, ihan varmasti, kunhan saan kerättyä voimia, että pystyn tuottamaan jotain järkevää sanottavaa.

Toivotan kaikille rakkaille lukijoilleni rentouttavaa ja ihanaa viikonloppua.

Yritän rentoutua huomisen synttärini viettoon ;)

Tein pienen kuvaesityksen Valokuvauksia blogin puolella, kuvista joita kuvailin pari viikkoa sitten Kyrönjoen Malkakoskella, jossa vietimme yhden aurinkosen rentoutuspäivän siskoni Valokin kanssa.

Miksi ?

2011-03-17T22:08:00.001+02:00

Eilettäin äitiliini, joka tulevana sunnuntaina täytttää 91 vuotta sai hyvin epämielyttävän synttärilahjan.. Kaatui (varvas tarttui mattoon ja siitä nurin) olkavarsi murtui. Vietin äitiliinin kanssa illan ensiapupolilla, röngtenissä ja tutkimuksissa. Suuri hätä hänellä oli kun piti lähteä maalisissa vaatteissa sairaalaan, oli juuri ollut maalaamassa taulua (maalaa joka päivä useita tunteja) ja lähtenyt siitä pensseleitä putsaamaan, kun vahinko sattui.

Olen äidin puolesta niin pahoillani, juuri kun uudenvuoden aattona tullut keuhkoveritulppa rupeaa hellittämään, niin eiköhän ovella ole odottelemassa seuraava särky.

Silti hän peruspositiivisena ihmisenä tuumi, että onneksi meni vain vasen käsi, ettei oikea tai lonkka ja ettei iskenyt päätänsä. Tuumii vain, että kyllä minä pärjään, kun oikea käsi toimii... saan keitettyä aamupuuroni yms. Voi tuota rakasta pientä mummun nyssykkää, miten urhea ja sinnikäs hän onkaan!

Yksi äidin rakkaista harrastuksista on ihtohimoinen kalastus. Hän istuu tuntikaupalla mökkijärvellämme kalassa. Soutelee ja nauttii luonnon rauhasta ja kotijärven ilmapiiristä. Nämä kuvat ovat viimekesän eräältä mökkireissulta.

Huomenna menen katsomaan toista urheaa mummelia,tkummitätiäni ja hoitamaan hänen asioitaan.

Tällaisia terveisiää tälläkertaa.

Laavuretki Vasikkahaan laavulle

2011-03-15T21:55:00.000+02:00

Edellisenä päivänä oli satanut puhtaan lumen ja nyt aurinkoisena aamuna puiden oksilla kimaltelee.

Tie laavulle oli haastava ajettava henkilöautolla, mutta perille päästiin koko konkkaronkka.

Sisko miehineen ajeli uraa maasturilla ja me koirinemme perässä.

Nautiskeltiin auringosta, raittiista ilmasta, seurasta, loimulohesta, leipajuustosta ja nuotiokahvista. Mitä enempää enää voisi kaivata, ei mitään.

Ohessa muutama kollaasi

Koirat vahtivat silmä tarkkana liikkeitämme ja varsinkin loimulohta.

Tokko rakastaa lumihankea, se ui ja pyörii hangessa senkun kerkiää.

Kuusamosta vielä

2011-03-06T14:03:00.000+02:00

Vielä muutamia kuva kollaaseja Kuusamon reissulta.

Yllä on Myllykosken kuohiuja, vähän ennen kun meni kunnolla taivas pilveen.

Koskikaraa ja kuukkelia kävimme kuvaamassa lauantaina. Sää oli pilvinen ja minun objektiivini ei ole lintukuvausta varten, siksipä kuvat aika suttuja.

Mukavaa viikkoa kaikille lukijoille

Makupaloja Kuusamosta

2011-02-28T22:56:00.008+02:00

Tässä illan lopulla laitan teille muutama kollaasin Kuusamon kuvista.

Kuusamon valokuvauskurssi oli jälleen tosi hyvä. Paavo Hamunen opettajamme on innostava ja sympaattinen (taisin tämän mainita jo edellisen kurssin jälkeen, mutta niin vain on =).

Hän pitää huolen oppilaistaan aina paleltuneista nenänpäistä varpaisiin. Kuvauksessa eteen tulevista asioita hän jaksaa ystävällisesti toistaa niin monta kertaa, että tällanen jästipääkin oppii katsomaan histogrammia yms tärkeitä juttuja :)). Taas tuli moneen mieltä askarruttaneeseen kuvanoton ongelmaan vastauksia.

Torstaina aamulla ennen kuutta, kun lähdimme maastoon oli viellä hämärää ja pakkasta -32astetta. Riisitunturilla ei vielä ollut aurinko noussut, kun tallustimme jonossa tykkylumisten puiden välistä kohti tunturin huippuja. Huipulla puraisi kylmä vihuri toden teolla, ja kiirehdin turhankin nopeasti nyppylän taakse, joten upea auringon halovalo jäi näkemättä.

Kiertelimme koko päivän tuntureilla ja välillä lämmittelimme ja evästelimme Riisitunturin autiotuvassa.

Illalla kuuden jälkeen olimme takaisin Oulangan tutkimusasemalla, jossa pidimme majaa.

Perjantaina oli pilvisempi päivä, kun vierailimme Myllykoskella. Itselläni meinasi flunssa yllättää todenteolla , joten heitin leikin hetkiseksi kesken. Droppasin buranaa, kuumaa teetä ja kömmin pehkuihin, kun olin toistanut ko "latingin " rupesi tuntumaan, että selvisin säikähdyksellä.

Lauantaina jälleen pilvinen päivä joten lähdimme Kiveskoskelle kuvaamaan koskikaroja (minun obiskoillani niistä ei saanut kun suttua....) ja Konttaisen lähettyvillä kävimme kuvaamassa rohkeata kuukkelia.

Iltaisin oppitunneilla kävimme läpi valokuvauksen teoriaa ja Lightroom- kuvankäsittely/arkistointiohjelmaa.

Kiitos vielä näin blogin välityksellä (jos satutte tänne piipahtamaan) opettajalle ja hyvälle ryhmälle.

Kunhan ehdin penkomaan "kuvakasojani " tarkemmin, niin teen niistä tuonne Valokuvauksia-blogin puolelle postauksen

Nyt olen kuvareppuani kaivellut ja muutamia tuloksia on katsottavana Valokuvauksia blogissa.

Kuusamo kutsuu

2011-02-21T18:39:00.002+02:00

Olisin halunnut kirjoittaa jotain kaunista ja kannustavaa sanottavaa tälle viikolle, mutta taas on "takki" niin tyhjä, ettei tule ku tönkkötekstiä :)

Pakkaus/pyykkisulkeisia vietin koko viikonlopun, sillä olen lähdössä kolmeksi päiväksi Kuusamoon kuvaamaan.

Kaikenlaista hankaluutta on ollut ja asiat vastustaneet mutta toivottavasti reissu menee sujuvasti, enkä esim jäädy seidaksi Oulangan kanjonin laidalle tai putoa jyrkänteeltä :-o

Eilen vielä säätietoja kurkkiessa näytti lähes kolmenkymmenen pakkasia tuolle ajalle, mutta nyt näyttääpi pikkasen lauhemmalta ja pilviseltä.......

Aurinkoa toivoisin kovasti, sillä lumisateessa ei ole kiva kuvailla..... mut odotellaan ja katsotaan mitä tuleman pitää..

Enää huominen päivä töitä ja sitten keskiviikkona aikasin aamulla lähden ajaa huristamaan ja lähes 700 km on matkaa edessä.

Pitemmittä puheitta toivottelen kaikille aurinkoista, kimaltelevaa ja helisevää helmikuun viikkoa. Upeita utuisia auringonlaskuja ja nousuja päiviinne.

Oheiset kuvat ovat viime helmikuussa kuvattuja, kun retkeilimme siskon kanssa Kyrönjoen rannoilla.

Ystävänpäivä tervehdys

2011-02-13T20:31:00.000+02:00

Ette uskokkaan, rakkaat blogini lukijat miten paljon merkitsette!

Usein pohdin itsekseni näitä elämän kiemuroita, tarkoitusta, uupumista yms . On tunne, että näin on käynyt vain minulle, mutta kuinkas käykään, kun asiasta uskaltaa kirjoittaa. Moni kertoo aivan samoista tunnelmista ja tunteista, saan vertaistukea ja kannustusta. Sen jälkeen ei enää tunnu läheskään niin yksinäiseltä, tämä taivallus omien ajatusten autiomaassa.

Kokopäivä työhön siirryttyäni, se on vienyt lähes kaikki voimavarani. Mitkään ajatukset ja ideat eivät ole päästä ulos tulleet, on ikäänkuin kipsissä, sen ajan kun kotona ehtii viivähtämään. Niinpä postaukset eivät viimepäivinä ole järin henkeviä olleet ;) Hätäisesti vähän valokuvia ja muita raapustuksia.

Siksipä iso ja lämmin kiitos teille ihan jokaiselle jotka jaksatte lukea ja spesiaali kiitos teille jotka vielä jaksatte kommentoidakin.

Ystävyys on kaunis asia,
kuin pienen pieni soittorasia.
Kaunis laulu siitä soi
joka iloisen mielen meille toi.
Onneksi on ystäviä hyviä,
että voimme jakaa onnen pieniä jyviä.

Eläämellistä rakkautta runokirja

2011-02-10T07:00:00.000+02:00

Runoilija Arto Juurakon ja valokuvaaja Benjam Pöntisen uusi uunituore kirja

Tässä linkki Minervakustannuksen sivuille

Empä ole hetkeen niin ratkiriemukkaasti nauranut, kun eilen illalla ylläolevan runokirjan julkistamistilaisuudessa.

Benjam Pöntinen esitteli kuvat ja Arto Juurakko luki rehevällä pohojalaismurteella runot.

Ei voi torellakaan muuta sanua , ku hyvät ihimiset, jokka yhtään tykkäättä pohojammaan murtehesta, rakkauresta ja valokuviista, menkää ny nopiaa ostamahan tämä kirja, että tuu katumahan.

Kyrönjoen varrella jäämuodostelmia kuvailemassa

2011-02-08T22:36:00.000+02:00

Kuten edellisessä postauksessani uhkasin, lähdin ulos kameran kanssa. Kävin vielä houkuttelemassa Valokki-siskonkin mukaani. Aika sujahti rattoisasti puolestapäivästä iltahämäriin.

Kuvatessa kyllä unohtuu kaikki murheet, kun keskittyy kaikkeen upeuteen mitä ympärillä näkyy ja varsinkin kun yrittää saada sen kuvattua.. Valokuvauksia blogin puolella on enempi kuvia, mutta tässä muutama maistiainen.

Muutama kuva on melkein samalta kohtaa kun pikkusiskon blogissa, mutta hänellä on parempia ;)

Helmikuun 1-7 päivän kuvakollaasit vuodesta 2001

2011-02-06T11:30:00.001+02:00

Olen jokseenkin vetämättömissä ollut taas viimepäivinä, jottei kuviakaan ole tullut kovasti otettua. Niinpä tein historia katsauksen digikuviini. Mitäs sitä on tullutkaan kuvattua muina vuosina helmikuun alkupäivinä.

Huomasin että vuodesta 2007 alkaen valinta oli jo vaikeaa, niin paljon räpsäytyksiä oli tullu tehtyä.

2001-2002 Helmikuun 1-7 päivä

2003-2005 Helmikuun 1-7 päivä

2006 Helmikuun 1-7 päivä

2007 Helmlikuun 1-7 päivä

2008 Helmikuun 1-7 päivä

2009 Helmikuun 1-7 päivä

2010 Helmikuun 1-7 päivä

Oheisen kollaasipläjäyksen myötä oikein ihanaa viikkoa.

Nyt taidan potkia itseni ulos kameran kanssa, sillä siellä näyttää aurinko kurkistelevan.

Koiruuksia

2011-01-30T20:38:00.001+02:00

Taas alkaa yksi viikonloppu olemaan ohi, voi miten nopsaan ne kuluvatkaan. Aika usein minulla on tunne, etten ehdi tarpeeksi palautua viikonlopun aikana edellisestä työviikosta. Taitaa olla vanhuutta tai mitä lie :)

Sunnuntaina hiihtelin umpihankisuksilla peltoja myöten viisi tuntia. Kävin pellon metsäsaarekkeessa keittämässä kaffeet ja paistamassa makkarat.

Aurinko paistoi mukavasti, mutta tuuli oli kylmä.

Laitanpa tähän muutaman kollaasin meidän tassuterapeuteista.

Ensin on Jeppe-poika Toukokuussa 2vuotta täyttävä vekkuli.

Seuraavana on Tokko-poika 5vuotta

Ja viimoisena sydäntenmurskaaja Dorri -dorrukka tyttökoiruus 8vuotta.

Olen tainnut heitä ennenkin täällä blogilla esitellä :) Mutta kun ei ollut viellä tämänpäivän kuvat koneella, niin tuuratkoon koirulit niitä.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille lukijoille.

Elämän menoa ja mietteitä..

2011-01-27T17:50:00.008+02:00

Tänään luin mielenkiintoisen kolumnin

voit tutustua siihen tästä linkistä

Muutoinkin tulee pohdiskeltua tätä elämää, ja omaa oloaan ja valintojaan tässä elämän melskeessä. Aihetta sivuavan tekstin luin positiivareiden aamiaisesta, sen sisältö oli suunnilleen seuraavanlainen (mukaeltu muistin mukaan...)

Sielun peili

Mene peilin eteen ja katso itseäsi kunnolla, tutki, mieti ja ennenkaikkea kuuntele, mitä sillä henkilöllä peilissä on sinulle sanottavaa.

Sieltä ei katso isä, äiti tai puoliso, joiden arvostelu sinun on kestettävä, vaan se henkilö ,jonka arvostelu tai hyväksyntä merkitsee eniten.

Hänet sinun on saatava tyytyväiseksi, viis muista, sillä tuo henkilö on kanssasi aina, alusta loppuun asti, koko elämäsi.

Voit huijata maailmaa, saada hyväksyntää, onnea ja taputuksia olallesi, voit olla ihmisen mielestä huipputyyppi. Edellä mainitulla asioilla ei ole mitään merkitystä, ellet pysty itse katsomaan itseäsi silmiin, etkä olemaan tyytyväinen valintojesi ja tekojesi jälkeen. Palkkionasi tulee olemaan surua ja tyytymättömyyttä vaikka ulkoisesti kaikki näyttäisikin sujuvan upeasti.

Millään ei ole todellista merkitystä, jos huijaat itseäsi ja periaatteitasi.

Olet läpäissyt tehtävistä vaikeimman, jos kaveri peilissä on tyytyväinen ja ystäväsi.

Kiva viikonloppu siskojen kera

2011-01-23T22:43:00.002+02:00

Viikonloppu hurahti pois tiehensä, niin joutuin että ihan tässä nyt sunnuntai iltana hämmästyttää.

Lauantaina lähdin kotoa kävellen Valokki siskon luokse, Valorusisko oli täällä pohjanmaalla kyläilemässä. Siskot lähtivät minua vastaan toisesta suunnasta, näin tuli kaikille päivän kävelylenkki suoritettua.

Vähän napsittiin valokuviakin kävelylenkin varrelta.

Ilta kului rattoisasti siskon luona, syötiin, saunottiin juteltiin ja naurettiin.

Sisarella on kaikenlaisia kauniita esineitä ja tein niistä tähän pari kollaasia ;)

Jossain välissä huomasimme että ulkona on kuutamo... no sitähän piti yrittää kuvata. Kampetta päälle paksusti ja kamerat tanassa tantereelle..

Vaikeeta on.. aina tuossa kuun kohdalla on tuommonen palanut reikä.. mitenköhän kuukuvia oikein kuuluisi ottaa... samoin kun nuo tähtikuvatkin paloivat reiíksi

Sunnuntaina tulin peltoteiden kautta sisarelta kotiin ja otin muutamia kuvia laskemassa olevasta auringosta.

Näinpä se hurahti nokkelasti ja mukavasti tämä viikonloppu.

Olis pitänyt tehdä kyllä kaikenlaista kotonakin mm. pyykin pesua, siivousta, hiustenvärjäystä.. yms. mutta eiköhän ne kerkiä myöhemminkin, joten kiitos taas siskoille antoisasta viikonloppusta.

Ja kaikille lukijoille oikein iloista, valoista ja suloista tulevaa viikkoa :)

Harmaata on maisema, mutta silti niin ihanaa

2011-01-21T22:18:00.001+02:00

Keskiviikko iltana meinasimme lähteä siskon kanssa kuvailemaan, mutta kello oli jo niin paljon, että päätimme kuvailla vain oman kodin lähimaastoissa. Tässä kollaasissa on lähitienoolta ja pellonpientareilta iltavalossa.

Toinen kollaasi on torstaipäivän kotimatkalta lumista ja upeaa vaikkakin aika mustavalkoista on maisema nyt.

Eipä muuta rakkaat lukijat, kun toivotan, hurmaavaa viikonloppua :) toivottavasti saamme edes muutamia auringonpilkahduksia nautittavaksemme.

Heh laitoinpa omakuvani uusiksi

2011-01-18T21:41:00.002+02:00

Hyvin on blogin omakuvana Dorrukka- koirun kuva palvellut, mutta ajattelin vaihtellun vuoksi vaihtaa.

Laitoon tuommoosen juhlatamineissa olevan kuvatuksen, vaikka

paremmin minua olisi ehkä kuvannut jokin näistä allaolevista kuvista, jossa olen omassa elementissäni, rakkaiden harrastusten parissa.

Kuvat on sisarieni ottamia, koska itsestä tulee hyvin harvoin otettua kuvia.

Pakkas kävelyllä pellolla

2011-01-16T21:15:00.000+02:00

Lauantaina oli -23astetta pakkasta, muttakun aurinko pilkisteli oli pakko lähteä edes pienelle kävelylenkille lähipellolle.

Käveleskelin vanhaa moottorikelkan uraa. Mutta kun sivummalla näkyi jokin hieno talventörröttäjä josta oli ihan pakko saada kuva, unohdin ettei se hanki kannakkaan. Upposin välillä lähes vyötäröä myöten ( siinä pahimmassa kohdassa oli kyllä pelto-ojakin syvyyttä lisäämässä).

Kovin pitkään ei tarjennut kuvakulmia sihtailla ja tähtäillä, kun oli lähdettävä lämpimään takaisin.

Ohessa muutama kuva sumupelloilta

Päivän iso ilo oli, että sain erään pitkään roikkuneen työn päätökseen.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille toivottelen.

Päviän kuvat, Suvilahti Vaasa

2011-01-12T23:19:00.002+02:00

Kävin tänään taas pitkästä aikaa ruokatunti happihypyllä, ja olihan mulla kamera tietysti mukana.

Pilvistä ja jotenkin hämärää oli ilman ala, mutta ah niin rauhallista ja raikasta.

Tälläkertaa samoissa maisemissa oli kolme vastaantulijaa tallustelemassa, muina kertoina olen saanut käveleskellä ihan itsekseni.

Kaikki kuvat on Vaasan Suvilahden rannasta (läheltä asuntomessualuetta)

Piti laittaa tähän joku runonpätkäkin, mutta meni suoni tukkoon... no seuraavalla kerralla :P

Mukavaa viikonjatkoa kaikille

Piirrustuksia ja maalaluksia nysväämistä ja näpertellyä blogissa

2011-01-09T17:00:00.006+02:00

Nämä työt oli kubistisen innoituksen tuloksia

Kuvailin joitakin piirustuksiani ja maalauksiani tänään, kun ulkona oli niin märkä ja sateinen ilma, etten sinne viitsinyt lähteä.

Kuvia voi halutessaan katsella tarkemmin tuolta Nysväämistä ja näpertelyä blogistani, mutta ohessa muutama kollaasi ko. kuvista

Nämä ovat luonnoksia, joita olen tehnyt mm. Taikin taiteenperusopetuksen kursseilla.

Taikin elävänmallin piirustus kurssilla tehtyjä luonnoksia.

Hyvä mieli monestakin syystä

2011-01-07T22:03:00.000+02:00

Maisema ja sää hiihtolenkillä näytti hyvin samanlaislta kun tässä Jyväskylän Palokassa otettussa kuvassa.

Koko eilisen illan tuulenpuhurit riisuivat puilta kuuraiset juhlapukineet pois. Aamulla ne olivat ihan arkiasussaan, niinkuin nyt kuuluukin pyhien mentyä.

Vaikka oli harmaa, tuulinen ja pyryinen ilma kaivelin aamutuimaan sukset esille ja kävin kuntoladulla hiihtelemässä. Voi että nautin, rata kulkee metsässä ja on hyvin vaihteleva maastoltaan. Metsän keskellä puissa oli vielä valkoisenaan lunta. Hiihtelin hiljakseen nautinto hiihtoa huokaillen ja ihastellen. Sain hiihdellä ihan itsekseni, ketään muuta ei ladulla näkynyt, liekkö pyry pelottanut ihmiset.

Sitten kiiruhdinkin jo kovaa vauhtia kauppaan ja asioille, kun ÄITILIINI pääsi tänään sairaalasta ja tuli kotiin. Ei aloitettukaan hänelle Marvan-hoitoa, vaan Klexane pistokset jotka ovat hiukka turvallisempia, eivätkä vaadi seurantaa vuodeosastolla hoitotason saavuttamiseksi.

Keiteltiin Valokkisiskon ja äitiliinin kanssa teet ja syötiin kotiintervetulijaiskakkua. Äiti hykerteli hyvän tuulisena kun ei tarvinnut mennä vuodeosastolle, vaan pääsi kotiin.

Nytpä on mukava olo ulkoilusta, kauniista maisemista ja siitä kun äitiliini on kotona taas.

Lähetän tämän postauksen myötä,teille kaikille suuren sylillisen hyvää mieltä ja iloista oloa.

MMM = mietiskelyä, metsäikävää ja muuta

2011-01-06T23:50:00.002+02:00

Mietiskelyä ja lukemista on tullut harrastettua viimeaikoina.
Kuten varmasti hyvät blogini lukijat olette rivien välistä tai muusta ymmärtäneet, että olen kamppaillut todella pahan työuupumuksen kourissaa jo useita vuosia. Välillä olen ollut sairaslomalla, kuntoutuksessa ja taas jatkanut töissä ja jälleen jämähtänyt jonnekkin masennuksen alhoihin, joutunut sairaslomalle jne..
Nyt viimmeinkin tuntuisi siltä, että olen ruvennut oppimaan pikkuisen itsestäni... ehkä minusta viellä tulee joskus se Vanha ja Viisas nainen...hm.. Vanah ainakin ;) ...
Olen innolla ja nyökytellen lukenut mielenkiintoista kirjaa, nimeltään Mielekkäästi irti masennuksesta. Kannattaa lukea vaikkei olisikaan masentunut.
Tulen ehkä lainaamaan sieltä tekstinpätkiä tännekkin joskus.

Metsäikävää olen kärsinyt jo jonkin aikaa, nyt olisi ihan pakko päästä kunnolla pöpelikköön.

Minulla on kuristava ikävä istumaan männyn juurelle, savuavan nuotion ääreen. Kaipaan tuulen puhureita ja lumen pölläkkää tai vaihtoehtoisesti auringon säteitä hangella.

Ja aah miltä maistuisikaan nuotiokaffeet nams... enkä ollenkaan panis pahaksi, jonkun hyvän ystävän tai siskon seuraa ;)

Reppu on minua jo pitkään katsellut loukkaantuneena, kun en ole sitä kunnolla ulkoiluttanut aikoihin.. taisi olla edellinen reissu, kun siskon kanssa retkeilimme Sommarösundissa.

Allaolevat kuvat ovat viimetalven hiihtoretkeltä Levanevan suojelualueella.

Muuta... olen aikeessa ostaa lumikengät. Tähän asti olen vuokrannut niitä paikalliselta suomen ladulta, mutta tietty ne on aina vuokrattuna, kun niitä tarvitsisin.

Toinen reatkeilytarvike hankintalistalla on kunnollinen ahkio. Minua on jo useita vuosia kovasti kiinnostanut talvivaellus, mutta en ole uskaltanut viellä lähteä sitä kokeilemaan. Nyt olen ajatellut keräillä romppeita ja kokeilla muutamia viikonloppu reissuja.

Tuota kunnon vaellusta talvisille tuntureille täytyy ehkä kokeilla, jonkun kokeneemman seurassa, jospa siellä pärjäisin minäkin ;). Pistetään mietintään tämäkin asia.

Näiden jorinoideni lopuksi toivottelenkin teille kaikille iloista viikonlopun odottelua.

Äitiliinilläkin kaikki suhteellisen hyvin nyt, hän kiittelee lämpimistä terveisistä joita on teiltä saanut.

Tässä alla vielä kuva Valokki siskon antautumisesta kuvakulmille viimekeväisellä hiihtoretkellämme.

Aina kaikki ei mene niin kuin suunnitellaan...

2011-01-04T16:26:00.003+02:00

Tuli todettua taas tässä muutamaan kertaan…

Ensin oli tuo flunssa joulunaikana, joka perui kaikki suunitelmat suvun yhteiseistä tapaamisista. Onneksi antibiootit puri tulehdukseen ja jo kolmannen tapletin jälkeen tunsin herääväni taas pikkuhiljaa eloon..

Aloimme hiljakseen uudenvuoden vastaanottajaisten valmistelut, mutta mutta…

Äitiliini soitteli puolessavälissä viikkoa, että nyt ei kaikki ole ok ja hän ei voi hyvin, oli joutunu ottamaan kolme nitroa ,kun rintakipu ei ota hellittääkseen… Tietenkin singahdimme siskon kanssa heti äitiälle ja yritimme, että lähdettäisiin sairaalaan, mutta eihän tämä teräsmummu siihen muutakun, että kyllä tämä nyt helpottaa ja ei tässä mitään hätää ole, kun ei enää ota kipeätä.

Kumminkin hän oli hyvin kalpea, voipunut ja hengästyi heti kun nousi tekemään jotain. Niinpä katsoimme parhaaksi, että on asiaa mennä seuraavana päivänä heti aamusta verikoikeisiin, sydänfilmiin ja lääkärille.

Meni kumminkin perjantain iltapäivään, ennen kun kokeiden vastauksena tuli epäily keuhkoveritulpasta ja käsky lähteä välittömästi keskussairaalan ensiapupoliklinikan kautta tutkimuksiin.. No sinnehän me siskokset sitten hänet kiidätettiin. Istuskeltiin ja odoteltiin, että äitiliini pääsisi varjoainekuvaukseen josta asia varmistuisi. Monenmoista sairaskertomusta kuului ympäriltä, kun odottelimme verhoilla erotetussa loossissamme. Eipä tuolla paljoa yksityisyyttä ihmisillä ole.

No vähän ennen kymmentä illalla tuli varmistus, että kyllä tulppa siellä on ja mummeli otetaan osastolle jossa aloitetaan liuotushoito.

Äiti vietiin osastolle ja me mietimme mitäs ilotulituksen kuvaamiset yms vaan eipä ollut meillä siskoksilla enää yhtään virtaa jäljellä , että olisi jaksanut lähteä raketteja tms vuodenvaihtumis iloittelua katselmaan.. Ajelimme suorinta tietä kotiin ja lepäämään.

Uudenvuoden päivänä vierailivat lapset perheineen, laitettiin ruokaa ja turistiin mukavia.

Tällä hetkellä äitiliinillä kaikki ok… Marevan hoito aloitettu eilen ja sitä seurataan tarkasti, että saadaan stemmattua oikeaksi.

Toivottavasti kaikki menee nappiin ja teräsmummu pääsee taas ensikesänä mustikkaan ja kalalle mökkijärvelle.

Uutta Vuotta 2011 toivottelen

2010-12-30T17:53:00.001+02:00

Lämmin kiitos teille rakkaa blogini lukijat ihanasta kuluneesta vuodesta.

Teidän kommenttienne ja kannanottojenne avulla olen taas yhden vuoden sinnitellyt eteenpäin.

Edessämme on jälleen uusi upea vuosi, joka odottaa kokemuksia ja tapahtumia kirjattavakseen sivuilleen.

Kommenteista tulikin mieleeni, että on ilmennyt, niitä kadonneen jonnekkin.. kertokaa , jos niin käy, sillä jokainen kommentti on minulle tärkeä, enkä niitä tarkoituksella poista, en mistään hinnasta.

Mutta nyt ystävät nautitaan vuoden vaihteesta ja rakettien paukkeesta (vaikka meidän toinen uroskoiramme ei niitä raketteja oikein voi sietääkkään;)

Tapaninpäivän tunnelmia

2010-12-26T22:58:00.000+02:00

Alla muutama kuva vauhdista otettuna auton ikkunasta aattona kun ajelimme Ähäriin kummitätiä tervehtimään. Veimme myös kynttilät iskän, mummin, papan, Lasseveljen, kummisedän ja muiden Lempitädin omaisten haudalle.

Pakkasta oli melkein koko matkan -29 astetta ja perillä ähtärissä jopa -30

Mietin pitkään uskallanko lähteä reissuun, kun nokka vuotaa ja aivastuttaa, onko jokin flunssa tulossa vai joulusiivouspölytkö ne niin nokkaa kutittaa :)

Hyvä mieli tuli taas kun täti oli niin onnellinen vierailustamme.

Aattona vierailimme anopilla ja haimme äitiliinin joulunviettoon meille. Marko tuli perheineen puurolle ja joulusaunaan. Ihanaa oli taas seurata Jereä, kun pikkumies töyssähteli autoineen suuntaan ja toiseen, toimi pikkutonttuna ja avasi omia lahjojaan silmät pyöreänä.

Loppujoulu onkin sujunut sitten sängyn pohjalla. Kuumetta ja kurkku hirmusen kipeä, epäilen angiinaa.. ja huomenna on tarkoitus hiipsiä lääkärin vastaanotolle.

Ärsyttää että TAAAS oon kipeänä.. on jo kolmas kerta pienen ajan sisällä.

Tänään oli tarkoitus kokoontua koko porukalla syömään meille, mutta olen niin huonossa kunnossa, että itku silmässä oli pakko peruuttaa suunnitelmat.

Mutta mutta...e i oo totta... taaas mä valitan...hmm täytyy tehdä uudenvuoden lupaus että ensivuonna mietin jokaiseen postaukseen jonkin positiivisen ja iloisen asian ;) kun niitäkin kumminkin on elämässä kun vai huomoi ne..

Kaikesta huolimatta rakkaat blogini lukijat, upeata vuoden viimeistä viikkoa.

Tämän postauksen iloiset asiat voisivat olla;

Kummitädin onnelliset silmät, kun häntä kävimme tapaamassa, Jere punaposki joka hyppi pyyheliinakummituksena joulusaunan jälkeen pitkin tupaa;) ja äitikän onnellinen ilme häntä seuraamassa :)

Jouluviikko aluillaan

2010-12-19T22:15:00.001+02:00

Ensinnäkin kiitos rakkaat blogini lukijat kannustuksestanne, jota olen teiltä saanut.

Eteenpäin mennään kohti talvipäivän seisausta, ja piteneviä päiviä, teidän kannustuksenne saattelemana.

Joulun kunniaksi innostuin pikkusiskojeni Valokin ja Valorun kanssa vaihtamaan blogilleni uuden pohjan.

Jollen ehdi kirjoittelemaan enempää ennen joulua niin toivotakin jo nyt, tämän postauksen myötä teille kaikille Oikein rauhallista ja lämpöä täynnä olevaa JOULUA

Blogiväsymystä ja muutakin

2010-12-09T22:16:00.001+02:00

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, miten piristäisin tätä blogiani, ettei se aivan näivettyisi. Minulla olis paljonkin sanomista ja mielipiteitä.. joita haluaisin julki tuoda, tällä "kirotusvireitä ja lukihäröjä" vilisevällä tyylilläni.

Mutta elämän yli vyöryy tällähetkellä kummallinen väsymys ja voimattomuus. Aina kun istahdan tähän koneen ääreen, kaikki hienot ajatukset joita olen ajatellut teidän kanssanne jakaa, kaikkoavat taivaan tuuliin.

Tähän on kai nyt vain tyytyminen tai voisihan nämä blogit laittaa jäähyllekkin...

Katsellaan jospa päivänpitenemisen myötä saisi itseensäkkin virtaa.

Taas tuli vali valia höh... kaikesta huolimatta rakkaat blogini lukijat ihanaa joulun odotusta.

Pakkasta, flunssaa ja synttäreitä

2010-12-05T23:48:00.000+02:00

Niin se vain flunssa kaatoi petiin, taas kerran, mutta selvisin tälläkertaa yllättävän nopeasti tolpilleni... mitänyt yskä vaivaa viellä. Ehkäpä se, että heittäydyin heti keskiviikkona lepoon, auttoi nopeaan toipumiseen.

Flunssasta huolimatta ehdin käväistä pikavisiitillä sisaren kanssa heidän mökillään ja syntymäpäiviäkin pääsin viettämään.

Lapsenlapsistamme pienimmäisellä, oli 1vuotis synttärit (oikea syntymäpäivä on 25.12.) mutta juhlittiin jo nyt, niin joulua saadaan viettää sitten ihan jouluna. Fanny oli kovasti apuna, pikkusiskon kynttilän puhalluksessa ja lahjojen avauksessa.

Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille, hyvät blogini lukijat ja upeata talvista viikonalkua.

Ruokatunti retkellä pakkasessa

2010-11-30T22:12:00.004+02:00

Olen kaamosmasennusta tainnuttaakseni ottanut ohjelmaani pienen happihyppelyn, keskellä päivää.

Mulla meinaa ihan väkisin mennä nokka turpeeseen tähän aikaan vuodesta, kun aamulla on pimeä, kun lähtee töihin ja koko päivän kököttää työpöydän ääressä palatakseen illalla pimeessä kotiin.

Niinpä olen jo neljänä ruokatuntina tehnyt pienen 15-20 minuutin lenkin pakkasta uhmaten ulkona. Ja voitte uskoa, että on ollut ihan erilainen iltapäivä työpöydän ääressä. Tänään oli bonuksena aivan superihanat maisemat.

Pakkaset on viimepäivinä vaihdelleet -11 -20 asteeseen jopa täällä merenkin tuntumassa, se oli saanut kuuran kertymään upeasti puihin ja korsiin. Tänään oli täysin tyyntä ja pakkasta lähes -20astetta.

Olin just tänään sitten unohtanut villasukat kotiin, joten varpaita rupesi aika äkkiä kipristämään kävellessäni. Mutta sainpa silti jokusen kuvan napsaistua.

Ohessa kaksi kollaasia kuvista. Niin ja tuo uusi bannerikin on tuolta rannalta otetuista kuvista.

Pakkasenpirteätä ja ihanan aurinkoista viikonjatkoa ystävät, yritetään pitää "häntä" pystyssä vaikka hakaneulalla.

Tapahtumia kuluneelta viikolta

2010-11-20T23:04:00.003+02:00

Marraskuinen alkuviikko oli todella hämyisen tuntuinen. Aamulla kun lähdin töihin on samanväristä, kun illalla palatessani, en ollut varma oliko päivä noussut ollenkaa.

Onneksi satoi pikkuisen lunta ja on pakkasasteita, joten nyt on jo vähän valosamman näköistä.

Tiistaina illalla tepsutteli koirien kanssa lenkin äidin luokse. Joimme teetä ja katselimme vanhoja valokuvia. Nauroimme vedet silmissä äidin ottamille juhannustanssi kuville. Poikieni tyylinäytteet oli sanoinkuvaamattomia. Yleensä keräännymme koko yli 30hengen porukalla viettämään juhannusta kotimökille Ähtäriin. Niinpä josku on sitten tanssittukin pihanurmella koko porukka, pienimmästä isompaan. Ehkäpä saan niitä joskus skannattua tänne, muidenkin iloksi.

Torstaina kävin Lakeudenluontokuvaajien kuvaillassa. Oli mielenkiintoinen ilta ja aika kului kun siivillä. Kuviaan esittelivät Benjam Pöntinen ja kolme muuta kaveria joiden nimet eivät tule juurin nyt mieleen.

Innostuin niin paljon, että ajatteli tehdä ko ry:n sivulle myös omista kuvistani esittelyn, koska olen jäsen.

Perjantai iltana olin parturissa. Sain sieltä uuden hiuslookin lisäksi, runsain mitoin positiivista energiaa ja uusia ajatuksia. Kotiin tullessa olin silkka hymyä. Minulla on niin ihana kampaaja, halit Majpille näin virtuaalisesti :).

Lauantaina piti olla hopeasavikurssin kakkos osa, mutta aamulla sain viesti, että kurssi on siirretty seuraavaan viikonloppuun.

Päivästä näytti tulevan kaunis, joten soittelin pikkusiskolle josko lähdettäisiin kameroiden ja eväsreppujen kera johonkin suuntaan. No siskohan oli hetivalmis ja niinpä otimme suunnaksi Raippaluodon, josta jatkoimme viellä Sommarösundiin. Kuvailimme jäätyneitä kiviä, aaltoja joutsenpoikueita, ja paluumatkalla Raippaluodon komeaa siltaa iltavalaistuksessa.

Välillä keittelimme kaffetta ja lämmitimme paistinpannussa retkikeittimellä ruokaa. Iltasella ajelimme posket ulkoilmasta punottaen, tyytyväisyyttä hyristen takaisin kotiin. Kiitokset taas pikkusiskolle seurasta ja tsemppauksesta. Alla muutama kuva retkeltä.

Lisää päivän kuva-antia löytyy valokuvausblogin puolelta.

Näiden kuiven myötä mukavaa viikonlopun jatkoa ystävät.

Haaste; jotakin minusta

2010-11-14T20:31:00.001+02:00

Oman onnen seppä haastoi minut muistelemaan

alla olevassa kuvassa olen noin 10 vuotias.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen – Mikä sinusta tulee isona?

En muista varhaisempia vastauksiani, mutta 12-13 vuotiaana minulla oli suuri haave tulla piirtäjäksi, graafikoksi tai somistajaksi, myös balettitanssijaksi ;) haaveilin.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

En muista oliko minulla sarjakuvalemppareita ollenkaan, mutta isosiskon Ceyn Greyn intiaani tarinat luin moneen kertaan.

3. Lempileikkejäsi?

Kahden pikkusiskon kanssa aika ei tullut pitkäksi.Ulkoleikit, metsässä ja järvellä retkeily oli kivaa. Paperinukkijen teko, piirtely ja kauppaleitkit. Syksyllä kun tuli pimeää oli kiva leikkiä piilosta naapurin muksujen kanssa.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Meillä ei vietetty kait ollenkaan synttäreitä kun olin lapsi.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Olin aika arka ja heikko lapsena, siksi en hirveästi pitänyt urheilusta, mutta kesällä uimista rakastin. Ehkä hiihto ja mäenlasku oli mieleisintä "urheilua"

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?

Varmaankin Saukki ja pikkuoravat

7. Paras joululahjasi/muu lahja, jonka olet saanut?

Muistan lämmöllä joulupaketteja joita saimme isän siskolta ruotsista. Hän muisti meitä isän kuoleman jälkeen joka joulu. Paketista tuli mm. lämpimiä vaatteita, erikoisia jouluherkkuja ja elämäni ensimmäinen nukke.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Haaveita on aina, vaikkei uskoisi yli viiskymppisenä... kaikkein eniten haaveilen että, voisin vihdoinkin jollain konstin, tienata leipäni luovan puoleni "lahjoilla".

Haasteen tälläkertaa saavat
Ruska
Manteli
Katriina

Isänpäivän mietteitä

2010-11-13T22:13:00.007+02:00

Isänpäivä tuo muistoja mieleen, joten kopion tähän katkelma muisteluistani joita olen kirjoitellut lapsuudestani...

Isä oli ollut tosi huonona pitkään ja pääasiassa makaili sängyllä ja yski. Lokakuussa eräänä päivänä sanoi äidille että, nyt hänen täytyisi päästä saunaan.

Meillä oli sellainen vanhanaikainen savusauna jonka lämmittämiseen meni jonkinverran aikaa, joten äiti rupesi saunan lämmitys puuhiin heti aamusta ja niin isä pääsi kylpemään jo päivällä.
Sopivasti saunakahvien aikaan kyläilemään tulivat kummini, jotka piipahtivat tuon tuostakin katsomassa miten meillä voidaan. Kummisetäni katseli isää ja sanoi, että näytät nyt terveemmältä, taidat parantua. Isä siihen nauraen paukutti rintaansa, ja sano, että joo olen vahva kun pampaksen biisoni.... sitten istahti alas ja sanoi surullisena, että ei vainkaan... kyllä tämä tauti minut vie.

Jokin aika ennen tuota vierailua oli kertonut äidille, nähneensä sellaisen unen, että kun ensilumen sataa maahan hänellä on hyvä olla, eli hän paranee tai sitten se toinen vaihtoehto.

Usein yöllä olin heräillyt siihen, kun isä yski ja hengitti raskaasti ja äiti vaihtoi hänelle tyynyä korkeammaksi tai muutti isän asentoa.

Päivä tai pari oli kulunut saunapäivästä, kun eräänä aamuyönä äiti herätti minut ja sanoi, että nyt isä on oikein huonossa kunnossa ja hänen on lähdettävä soittamaan naapurista, taksia, että päästään sairaalaan.
Äiti pyysi, että minä istuisin valvomassa isän vieressä ja kääntäisin häntä jos hän rupeaa yskimään, ettei tukehdu. Varoitti myös, että isä saattaa lakata hengittämästä ja voi kouristella ja olla pelottavan näköinen, mutten saanut säikähtää, vaan laittaa peittoa päälle ja yrittää estää, että hän ei putoa sängystä. Näiden neuvojen jälkeen äiti lähti pimään yöhön.

Siinä minä kymmenvuotias istuin silmä tarkkana ja vahdin jokaista isän hengenvetoa, ja pelkäsin, että ei vain mitään tapahdu.
Onneksi isä "nukkui" suhteellisen rauhallisesti koko äidin poissaoloajan.
Aamu oli jo valjennut, kun taksi vihdoin ajoi pihaan, isä oli ollut tajuttomana koko ajan. Äiti kääri hänet huopaan ja yhdessä taksimiehen kanssa he kantoivat sairauden riuduttaman, miehen autoon.
Kun isä tuettiin auton takapenkille, hän tuli tajuihinsa pieneksi hetkeksi ja kääntyi katsomaan meitä portailla seisovia lapsia.
Isä katsoi meitä, hymyili hiukan ja vilkutti kädellään ....

......kun ensilumin satoi 13.10 maahan isi lähti rajan takse. ...

Jälleen tänäkin isänpäivänä sytytän hänelle kynttilän ja lähetän kiitoksen, elämästäni.....

Tässä linkit pikkusiskojeni Valorun (joka oli tuolloin 2,5v.) ja Valokin (joka oli 7v) ja isosiskomme Seijamarjatan (jolla jo oma perhe )isänpäivä postauksiinsa. Seijallan postauksessa on ihania kuviakin isistä.

Sunnuntai-illan kuvia kirkonkylältä

2010-11-07T21:16:00.002+02:00

Pieni pakkanen ja lumi kuorrutti maisemat tänään, joten päätin ottaa iltalenkille kameran mukaani.

Tällaisia kuvia sain poimittua kävelyreissun varrelta.

Näiden kuvien myötä oikein ihanaa ja pakkasenpirteätä viikkoa kaikille blogi-ystävilleni.

Ihana valokuvausretki rippusen lunta ja pakkastakin

2010-11-06T20:51:00.004+02:00

Kuvailtiin Valokki-siskon kanssa koko lauantai päivän, ihan auringonlaskuun saakka.

Ensin kameran eteen löytyi kiteitä, kuuraa ja talventörröttäjiä.

Seuraavaksi ajelimme läheisen Leva ja Kivilammen patoalueelle.

Osa veneistä oli nostettu kumolleen talvea odottelemaan, mutta osa oli unohdettu tuuliajolle.

Välillä aurinko oli pilvessä sitten satoi räntää jonka jälkeen taas paistoi aurinko.

Ajelimme läheisellä uimarannalle. Keittelimme kaffetta ja evästelimme luonnonrauhasta nauttien.

Odottelimme rauhassa auringonlaskua. Taaskaan se ei tuottanut meille pettymystä.

Jos vielä jaksat katsoa kuvia niin täältää löytyy lisää (osa on samoja kun tällä sivulla)

Kuulumisia Marraskuun ekalta viikolta

2010-11-05T14:10:00.000+02:00

Marraskuu on minun henkiselle jaksamiselleni jotenkin raskain kuukausi, varsinkin täällä pohjanmaalla. Johtuu kait tästä pimeydestä ja märkyydestä. Toivon niin kovasti että olis edes muutama aste pakkasta ja tulis rippunen lunta. Maanantaina oli suhteellisen selkeä päivä ja niinpä hurautin töiden jälkeen kovalla kiireellä Kyrönjoen varrelle auringon laskua kuvailemaan, tässä muutama kuva sieltä.

Tiistai-iltana ajelimme heti töiden jälkeen pikkusiskon kanssa merenrannalle. Sää oli pilvinen ja päivällä paistanut aurinko ehti karata pilven taakse. Käveleskelimme merituulia haistellen rannalla ja kuvailimme venesataman - ja Vaskiluodon voiman valoja. Sisarelta löytyy blogistaan lähes samanlaiset kuvat :)

Torstaina ja perjantaina jouduin pitämään vapaapäivän kun kurvasin Ähtäriin kummitädin asioita hoitelemaan-

Nyt kotona ja viikonloppu tulossa. Tätytyykin soitella pikkusiskolle josko keksittäisiin taas jokin mukava retki luontoon kameroiden kera.

Tässä alla kolme kuvaa viimevuoden marraskuun viikonloppureissultamme

Runo Marraskuulle

2010-11-01T20:57:00.002+02:00

Kuten varmasti monesti jo olen kertonutkin, rakastan Maaria Leinosen runoja. Hän osaa kauniisti pukea sanoiksi ne tunteet mitä omassa mielessänikin liikkuu, joten tässäpä sopivasti tähän aikaan kuuluva runo:

Kun viimeinenkin vapiseva

viluinen lehti

pudonnut lokakuun kämmeneltä

kahisemasta

maisemaa peittämästä

miten hiljaista

valoistunutta

avaraa.

Pilvissä kudotaan jo kuuraharsoja

ja ennen pitkää marraskuu-kaaso

levittää hohtavan hunnun kaiken yli

Jäätyvät aallot

hääkelloina heläjää

Hilppasin suolle

2010-10-24T22:27:00.002+03:00

Kiitoksia hyvät blogiystäväni kommenteistanne. Vastasin niihin jo kertaalleen, mutta tämä koneeni kummittelee ja heittelee, milloin minkäkin tekstin taivaan tuuliin... Kommenteeraan huomenissa oikein ajankanssa teille uudelleen.

Lauantaina korjailin kaikki kesäkukkaruukut pois ja asettelin suihkualtaat yms talviteloilleen, tuohon hommaan sain kulumaan melki koko päivän. Sunnuntaina aamulla lenkitin ensin koirat... voi apua mikä hunnilauma... Dorri kulkee ihan nätisti, mutta Jeppe- ajohaukku, kiskoo suuntaan ja toiseen, kun on niin mielenkiintoisia hajuja, Tokko jumittaa kaikkiin tyttökoirien pissaläntteihin. Ole siinä sitten toinen vetää ja toinen jarruttaa... No onneksi sieltä selvittiin ehjin nahoin, vaikka tie oli ihan jäässä.

Lenkin jälkeen pakkasin eväät, kahvivehkeet ja kameravermeet autoon ja kurvasin suonlaitaan. Tallustelin lumisia pitkoksia ja ihailin jäätyvää suota.

Käveleskelin hiljakseen voimapaikalleni evästauolle. Keittelin kahvit ja paistoin makkarat. Kuuntelin hiljaisuutta ja nautin auringon paisteesta.

Jatkoin vielä vähän matkaa eteenpäin ja kuvailin suoheiniä yms. ja sitten lähdin paluumatkalle.

Kiipesin Maalarinmaalla lintutorniin kurkistelemaan mitä sieltä näkyisi, mutta eipä sieltä ihmeempiä näy tähänaikaan vuodesta.

Jatkoin matkaani läheiselle uimarannalle ja odottelemaan auringonlaskua. Sainkin erittäin upean näytelmän, josta kuvat eivät kykenen kertomaan kun murto-osan.

Hentoja jäälauttoja ajelehtii ilta-auringon valaisemassa vedessä.

Kuukin kiipesi taivaalle salaa selkäni takaa, mutta siitä en onnistunut saamaan kunnon kuvaa.

Kuvaesitys syysretkestä löytyy Valokuvauksia - blogin puolelta. Toivottavasti esitys pelilttää, kertokaa jollei. Kokeilin nimittäin työkoneeltani ja eipä näkynyt koko esitystä.

Näiden kuvien myötä oikein mukavaa alkavaa viikkoa.

Lokakuisen viikon kuulumisia

2010-10-19T22:39:00.003+03:00

Nyt on todella nihkeää tämä elämä tällä hetkellä. Oikeen mikään ei huvita, vaikka kaikkea kivaakin tekemistä olis ja tietty pyykinpesua, siivousta järjestelyä ja töihinkin pitää jaksaa.... mutta mihinkään en saa oikeen kiinni.. Osan energiasta vie viime perjantaina alkanut flunssa.

Lauantai iltapäivän ja sunnuntain makasin sohvalla peitot korvissa, join mehua ja popsin buranaa... ei helpottanut.

Sunnuntaina illalla piristin itseäni katselemalla kesän valokuviani ja tein muutaman kollaasin, jottei tästä tulisi liian synkkä postaus :)

Mutta palataanpa Perjantaihin.

Perjantai iltana vieraaksemme saapui savusilmäystäväni Ölliäinen, hän oli edellisen viikon retkeillyt koiruuden kanssa Salamajärven ja Peuranpolun luonnonpuiston alueella. Ilmat oli olleet ... sanotaanko mielenkiintoiset, lunta, räntää, vettä, tuulta, aurinkoa ja pientä pakkastakin.. hänellä kesärenkaat autossa joten vähän oli jännät paikat välillä..

Ilta kului nopeasti mielenkiintoisia vaellus ja retkeily -kokemuksista vaihtaen ja uusista suunitelmista keskustellen.

Lauantaina mies lähti jo aamu kuudelta hirvimetsälle joten kävimme Öllin kanssa yhdessä kävelyttämämässä koiruudet, olikin hyvä juttu, kun ajohaukku on kova vetämään hajujen perässä ja maa oli jäinen. Lenkin jälkeen selailtiin retkeily-karttoja ja kuuntelin korvat höröllään Ölliäisen reissuista ja pistin korvan taakse hänen suosittelemia paikkoja.. hienoja retkireissuja tiedossa jos vain aika ja rahat sallivat.

Kun ystäväni lähti kotimatkalle minä kaaduin sängynpohjalle, enkä evääni räväyttänyt.. mitä nyt ajohaukku Jeppe yritti sitkeesti saada minua leikkimään kanssaan ja kun ei onnistunut ryömi päälleni pitkin pituuttaan nukkumaan. Dorri -nukkui vieressä tyynyllä ja Tokko kinttumutkissa. Siinä sitä sitten pötköteltiin ainakin oli lämmin.

Pikkusen kyllä otti päähän, kun ulkona oli aivan ihana pakkas-sää, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ruskan värit loimottivat, mutta ei auttanut kun kiskoa peittoa korviin ja levätä. Illalla raahauduin omaan sänkyyn ja jatkoin unia. Sunnuntai sujui suunnilleen samalla kaavalla.

Maanantaina kömmin ylös ja laittauduin töihin. Työpäivä kululi yskiessä ja niistäessä, kait siinä vähän töitäkin tuli tehtyä välillä :) Illalla kotiin ja melki samantien kaaduin sänkyyn. Ihme jutun huomasin taas eilen ja tänään päivällä. Kun väsyn tai tuun kipeeksi niin silmissäni alkaa näkymään sellaisia kummia varjokuvia.. eli teksti on kuin varjostettu, enkä saa siitä kunnolla selvää... Tilasinkin silmälääkärin ja pääsen ensiviikolla kuulemaan mistä johtuu tuommonen.

Tänään ei onneksi enää niin hirveä yskä mutta väsymys on kova. Kokoilin vähän tavaroita laukkuun ja mutakin asioita järjestykseen .. kun huommenna on taas kaksipäiväinen työmatka Helsinkiin edessä. Viikonloppuna pitää paneutua kummitädin asioihin taas ajatuksen kanssa, äitiliini ja anoppikin antoivat palautetta kun en ole ehtinyt piipahtamaan.

Mutta kyllä tämä tästä. Yritän paneutua taas valokuviin ja saada jotain katseltavaa tuonne toiselle puolellekkin. Ja hopeatyötkin vilkuttelevat kutsuvasti tuolla pöydällä.

Tääpäivä on 37. hääpäivä:)

2010-10-13T21:55:00.000+03:00

Kun nuorena menee naimisiin ehtii olla yhdessä pitkään.. tänään on meidän 37. hääpäivä. Mies soitti töihin ja kysäisi, että joko pian tulet kotiin, täällä olisi ruokaa ja vähän viiniä. Minähän pistin pillit pussiin heti ja läksin kotiin. Nautiskelimme huippuhyvää hirvipaistia, kasvisgratiinia, salaattia ja suppilovahveroita viinin kera. Nams kun oli herkullista.

Kiitos rakkaani.

Savua silimään saaneita kokoontui yhteen.

2010-10-11T17:24:00.005+03:00

Savusilmä nimitys on Vaellusnetin Turinat II keskustelupalstan henkilöiden ns epävirallinen nimitys. Vähän täytyy olla savua silmässä kun aina on kaipuu nuotiolle, luontoon, retkille, vaelluksille ja ennenkaikkea Lappiin :)
Jossain vaiheessa joku heitti keskustelufoorumilla idean yhteisistä live-turinoista ja niin sai alkunsa nämä kokoontumiset.

Nuotioturinat ovat tosi mukava, rento ja leppoisa tapatuma. Siellä keskustellaan tehdyistä ja suunnitelluista reissuista, paikalle tuodaan erilaisia retkeilytarvikkeita joita tutkitaan yhdessä. joskus esitellään omia huikeita innovaatioita retkeilytuote saralla, tämän vuoden tuote oli "eräkärry". " Nyyttikesti" periaatteella kerätään pöytään tarjottavia, maistellaan esim. kuivattua kebab-lihaa tai itse kehitettyjä myslejä. Käpistellään karttoja ja etsitään uusia mielenkiintoisia reittejä, seuraaville reissuille.

Tänävuonna meinas itselle tulla este, kun työviikon jälkeen Lauantai aamuna heräsin valtaisaan migreeniin.. ja minultahan menee migreenin kourissa puolet näkökentästä pimentoon. Nappasin 800mg Buranaa heti aamupalaksi ja lähetin muutamalle tutulle jo varotusviestin, ettei taida Kaarnikkaa näkyä tulilla tänävuonna.. Mutta sitten rupesi kun ihmeen kautta silmät selkiämään ja jyskytys tasaantumaan. Keräilin kamppeita kasaan ja vähän ennen puoltapäivää starttasin ruokakaupan kautta kohti Kuhmoista. Yhdessä vaiheessa illalla jyskytys yritti alkaa uudelleen, mutta taltutin sen heti Buranalla.

Onneksi päätin uhmata migreeniä sillä oli mukavaa nähdä taas vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin savusilmiin.

Tosi kivaa oli, kun tapasin livenä blogiystäväni Ruskan toivottavasti tulee vielä tulevaisuudessakin tilaisuuksia turinoida tulilla yhdessä.
Seikkailimme Ruskan, Sipen ja Hämäläisen kanssa keskellä yötä ,Vähä-Kärppäjärven ympäri. Otsalamput valaisivat sysimustaa syksyistä yötä ja lahoavia, keikkuvia pitkoksia, joilla kuljimme. Tuo seikkailu oli yksi reissun kohokohdista.

Tällaisissa maisemissa kokoonnuimme:

Tässä kuvassa ihan keskellä, järven vastakkaisella rannalla, pilkottaa Ruskan punainen tuubiteltta. Minun Pena-laavuni oli siitä, muutaman, ehkä kymmenen metrin päässä, mutta jää ilmeisesti tuon kuusen varjoon.

Kun nuotio syttyy ja ruokapöytään on kaiveltu repuista tarjottavia...

alkaa nuotion ympärille kerääntyä tämmöistä kummaa valopäätä ;)

Seuravanakin päivänä istuskeltiin nuotioringissä, keiteltiin kaffetta ja syötiin eväitä, turistiin, käytiin valokuvaamassa maisemia yms..

Sitten pikkuhiljaa ihmiset rupesivat valmistautumaan kotimatkalle lähtöön.

Itselläni ajomatkaa edessä himpun vailla 300km .

Alla muutama matkalta bongattu kuva.

Ja eikun vuoden kuluttua olevaa seuraavaa savusilmätapaamista odottelemaan

Iltakävelyllä Kurjenkierroksella

2010-10-07T18:00:00.002+03:00

Työ ja arkielämän vaatimukset meinaavat ihan väkisin jyllätä ylitse. Eilen huomasin töistä kotiin lähtiessä, että on vallan upea sää. Soitin miehelle kotiin että valmistautuu koiruuksien kera, nyt lähdetään porukalla iltakävelylle Kurjen kierrokselle. Innostuneena mennä tohotin toimistolta portaita alas, jostain syystä jalka lipsahti ja meinasin mennä kierien loppumatkan. Onneksi ei sattunut pahemmin, mutta polveen ja lonkkaan kiskaisi inhottavasti. Kotona vaidoin kiireesti kamppeet, mies oli pakannut reppuun eväät ja koiruudet olivat ovella odottamassa joten päästiin matkaan aika nopsaan.

Perille päästiin ja tassuteltiin rauhassa kohti suosaareketta. Maisema oli kaunis ruskavärityksessään ja tiainen tirskutteli laavun lähipuussa.

Tuulen humina oli ainoa ääni suolla ja lintujen keväisestä kosiopauhusta ei ollut enää jälkeäkään. Vauhtia piti vähän lisätä, että ehdimme ennen auringonlaskua valokuvauspaikalle. Minulla oli hihnassa Dorri joka tipsutteli nätisti edellä. Poikaporukka tuli meidän jäljessämme ja Jeppe yritti vetää miehen vähän väliä pitkospuulta suolle... kun siellä vissiin haisi niin hyvälle.

Otin vähän hätäsesti muutamia valokuvia ja kävin hämärtyvässä illassa pikavisiitin suppilovahveropaikalla. Litran minigrippi pussillinen sieltä löytyi noita herkkuja.

Vaikka kello oli vasta puoli kahdeksan ilta rupesi pimenemään vauhdilla, joten heti kahvituokion jälkeen jouduimme kiiruhtamaan autolle. Ja tuo matka olikin tuskien taival... jostain syystä se rappusissa livennyt jalka rupesi kipuilemaan polvesta ja lonkasta.
Kävellessä jalan normaali liike ylöspäin aiheutti hirvittävän kivun polven ulkosyrjään ja säteili siitä reiden sivua pitkin lonkkaan.... jotenkin sieltä kumminkin pääsimme linkkaamaan autolle ja kotiin.

Yön aikana kipu oli hellittänyt, mutta pieni jomotus tuntuu edelleen... en tiedä täytyiskö tästäkin käydä lääkärissä... (Arvatkaa muuten onko sama jalka jonka loukkasin kesällä... :)

Päivitin muuten viimeaikaisia valokuvai tuonne Valokuvauksia-sivuilleni.

Hämmästyin ja ilostuin

2010-10-05T17:00:00.001+03:00

Sain onnittelut ja viestin jossa kerrottiin blogini rankatun tällaiselle sivullle: Nyt täytyy ruveta vähän ajattelemaan näitä blogi postauksiani ja niiden "tasoa" :).
Samalla listalla näytti olevan Ruskan Wapaalla, Asentopaikan päiväkirja ja muutama muukin tuttu blogi.

Kuvaesitys valmistui viimeinkin.

2010-09-25T22:43:00.002+03:00

Massiivisen kuvasaaliin läpikäyminen kesti kotvan kauemmin kun ajattelin. Mutta nyt tuolla Valokuvauksia blogin puolella on katsottavana kuvaesitys koko viikon kuvasaalliista.

Kuvia tuli aika paljon toivottavasti ette kyllästy ruskanräiskeeseen.

Tunnustus

2010-09-25T16:07:00.002+03:00

Sain ihanan tunnustuksen Anjalta . Lämmin kiitoshalaus Anjalle. Hänen blogista löytyy mm. kiehtovia maalauksia, joita käyn ihailemassa useasti.

On monia blogeja joille haluaisin tämän tunnustuksen jakaa ja monet heistä ovat jo tunnustuksen saaneetkin. Tällä kertaa haluan tämän tunnustuksen antaa pikkusiskojeni Valokin ja Valorun runoblogeille.

Molemmille pikkusiskoilleni on annettu myös sanojen lahja (kuvallisen ilmaisun lisäksi)

Muutama rivi terveisiä täältä Kuusamosta

2010-09-19T20:12:00.002+03:00

Niskakosken riippusillalta

Upea viikko Kuusamossa alkaa olla lopuillaan. Kaikenlaisia kiviä olen matkallani löytänyt, mutten sitä viisastenkiveä.

Alkuviikon asuin Juumassa ja kiertelin Myllykoskella, Jyrävällä ja pienen karhunkierroksen.

Ilmat olivat vaihtelivat, välillä satoi ja sitten taas paistoi. Ihmisiä oli aurinkoisina päivinä ihan hirveästi liikkeellä (se siitä rauhasta :) Onneksi muutamana päivänä sataa tihuutteli ja oli epävakaista, niin sain välillä käveleskellä pikiä pätkiä ettei kukaan tulllut vastaan.

Ohessa muutamia alkuviikon kuvia.

Riippusillan jälkeiseltä töppyrältä

Myllykoskelta alavirran suuntaan

Putaan ojaa

Sama oja kauemmaksi kuvattuna

Iltaruskoa Retki Etapin rannasta.

Loppuviikoksi siirryin Oulangan tutkimusasemalle valokuvauskurssille. Kurssi oli erittäin antoisa ja paljon tuli uusia vinkkejä ja AHAAA elämyksiä.

Opettajaname toimi innostava ja sympaattinen Paavo Hamunen. Kurssipäivät olivat upeita vaikkakin täyttä työtä, kuten pitääkin. Herätys neljältä koska täytyi ehtiä parhaille paikoille Oulangan luonnonpuistoon ennen auringon nousua.

Kurssikaverit oli huippuporukkaa, terveisiä vain kaikille, jos satutte blogiani lukemaan.

Porukalla pähkäilimme kuvauksen kiemuroita, punnersimme toisiamme tsempaten rinteitä ylös ja toista alas, tsiikailimme kuvakulmia, mietimme aukkojen, himmennyksen ja syväterävyyden yms. kiehtovaa maailmaa :-).

Ohessa muutama kuva, ja lisää seuraa kunhan ehdin niitä pienentelemään

Pähkänäkalliolta

Sama paikka

ja edelleen

Rappuset Siilastuvalle

Jyrävän kuohut kelluu vedessä ja taivaalla sadepilvet

Viimeinen pisara aamu-usvaa on Oulangan kanjonilta

Näiden kuvaterveisten myötä upeata alkavaa viikkoa.

Lisää Kuusamon kuvia laittelen Valokuvauksia blokiini, kunhan täältä ehdin kotiiiiiiiin....

Tunnustus

2010-09-10T22:44:00.000+03:00

Sain rakkaalta pikkusiskoltani Valokin kiteistä tällaisen ihanan tunnustuksen.

Sisaren sivut ovat kuin hän itsekkin, iloiset, valoiset, uusia kujeita ja tarinoita pursuavat.

Välillä vakavaakin asiaa sisältävät. Vierailen usein hänen sivuillaan, hakemassa voimia ponnistella eteenpäin.

Kerron jossain seuraavassa postauksessani ne kolme asiaa joita rakastan, niinkuin ilmeisesti tuohon haasteeseen kuului.

Tunnustuksen haluaisin jakaa ihan kaikille blogeille joiden lukijana olen.

Saan teidän ihanista blogeistanne paljon ajatuksia, ihania kuvaterveisiä, valoa, iloa ja jaksamista arkeeni.

Joten kaikki blogiystäväni olkaapa hyvä tässä haaste teille.

Kuusamoon ajatuksia selvittelemään...

2010-09-10T18:00:00.003+03:00

Huh miten nämä viikot ovat ottaneetkin voimille... mistähän johtuu, että kaikki "tökkii"..nokka meinaa mennä maahan ihan väkisin, on vetämätön ja itkuinen mieliala.

Olotilaani on hallinnut muutenkin jo pitkään sisäinen pakottava tunne, että minun on muutettava jotain elämässäni, muuten tästä ei hyvää seuraa.. Mutta olen pelkuri raukka joka ei uskalla hypätä uusien haasteiden selkään, kun ei voi tietää kantavatko siivet vai tuleeko mahalasku....

Työmääräni ei ole enää päällekaatuva, mutta jotain puuttuu, en löydä sitä innostumisen sisäistä paloa joka minulla on työssäni aina ollut. Olen jotenkin, kuin maahan lyöty katkennut kuiva korsi.

Välillä on päiviä, jolloin tuntuu että jaksankin ihan hyvin ja taas seuraavana aamuna tai päivänä tulee takapakkia.

Ainakin parin vuoden ajan minusta on jo tuntunut, että luova puoleni yrittää saada äänensä kuuluviin, koska olen sen elämässäni joutunut jättämään taka-alalle jopa osin tukahduttamaan, työ yms. kiireiden takia.

Olen ollut jo jonkin aikaa, kuin tienhaarassa jossa on useita polkuja ja olen neuvoton mitä niistä jatkaisin, ja mikä tie kantaisi.

Onneksi minulla on ensiviikolla viimetalvena pitämättä jäänyt talvilomaviikko edessäni. Lähden lauantaina aamulla ajelemaan kohti Kuusamoa.

Kiertelen karhunkierroksen maisemissa alkuviikon ja loppuviikosta osallistun valokuvauskurssille. Toivon, että tuo yksinäinen alkuviikko rauhoittaa olotilaani ja ehdin kuunnella itseäni ja olotilaani, jospa keksin sen viisasten kiven jonka avulla löytäisin keinot selvitä tästä suosta jossa tarvon.

Toivottavasti minulla on iloisia juttuja kerrottavana kun palaan reissultani.

Ainakin uudenlaisia valokuvia luulen voivani esitellä teille rakkaa uskolliset blogiystäväni .

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua ja upeita syksynkuulaita ja värikkäitä päiviä tulevalle viikolle...