tiistai 2. helmikuuta 2016

Tunnelmia elokuun illasta





Hiljaista niin hiljaista, verrattuna kesä-iltoihin.
Vain tuuli puhelee haavan ja kuusen kanssa hiljaa supattaen.
Linnut, poikasensa ruokkineet ja maailmalle saattaneet, pitävät nyt laulutaukoa.
Muutama pieni tirskahdus silti pensaiden suojista kuuluu.


Laskeva aurinko kultaa väreillään männyn rungot ja rannan heinät ja pilkahtelee iloisesti puiden lehvistön välistä.
Vaeltavat pilvet saavat järveen peilautuvan metsän vaihtamaan värejään, varjon sinestä auringon kultaan.
Kohta on enää aavistus valoa taivaan rannalla.
 Yö ottaa vahtivuoronsa ja päivä laskeutuu reukeana levolle.

 
 Seuraavakin postaus on kesämuisteluita, kun nyt ei oikein ole kuvia syntynyt eikä sen paremmin tarinaakaan, kun on remontti menossa kotona :).